Pieni herkkä hetki

Tänä aamuna, minulta pääsi itku. Ai miksikö? Katsoin tämän videon:

Videolla on taitava viulisti Lindsey Stirling sekä 17-vuotias poika, Kuha'o. Poika on sokea.

Heti jo aloituskuvasta huomasin, että tällä pojalla on jonkinsortin kehitysvamma. Se tottakai lisäsi vain omaa kiinnostustani videota kohtaan. Sitten se vain iski, ihan mieletön sympatia tätä poikaa kohtaan. Kyyneleet alkoivat valua silmistäni. Poika tuo mieleen oman veljeni, Jounin. Jälleen kerran ymmärrän, miksi rakastan Jounia niin paljon <3

Vammautuneisuus ei siis todellakaan ole este, jos haluaa elää omaa unelmaansa.
Kuha'o on taitava pianisti.
Meidän Jouni laulaa ja soittaa rumpuja.
Viime lauantaina olin kummipoikani ristiäisissä, pappi oli sokea.
Andrea Bocelli on italialainen tenori, ollut sokea koko ikänsä.
Erik Weihenmayer oli ensimmäinen sokea Mount Everestille kiivennyt ihminen.

Näiden lisäksi on olemassa niin paljon taitavia ihmisiä, joilla on jokin vamma. Silti he tekevät juuri sitä, mitä itse haluavat ja se jos mikä on kunnioitettavaa.

Olen viettänyt elämäni aikana hyvinkin paljon aikaa vammautuneiden ihmisten kanssa ja suurin piirtein aina kun heitä näkee, heidän kasvoillaan on hymy. Nauttivat siis elämästään.
Pakko myöntää, että itseäni ahdistaa, jos näen jonkun sellaisessa sähköisessä tuolissa istumassa ja kyseinen henkilö ei itse kykene minkäänlaiseen fyysiseen toimintaan. Tämä on yksi syy, miksi en voisi koskaan työskennellä vaikeasti vammautuneiden kanssa. Liian herkkä ja sympaattinen luonne.

Tätä tekstiä en osaa  jatkaa enempää. Kaikki on varmaankin sanottu.

Elä elämääsi nauttien <3

Youtube

Selailin tuossa youtubessa videoita hakusanalla "ensimmäinen vlog". Aloin miettimään, että youtubekin voi olla todella julma paikka. Vastaan tuli todella paljon 10-15 vuotiaiden tyttöjen ja poikien lataamia videoita, joissa kertoivat aloittavansa video postauksien teon. Kommentointi oli suurin piirtein tätä:

"V*itun lapsi, mee kotios kasvamaan!"

"Oot alaikäinen ja silti juot ja ryyppäät? Miks teet videoita, kun ketään ei kiinnosta sun videot??"

"Älä pliis tee videoita enää."

"Pullero. Läski. Lihava. Possu."

Muistan katsoneeni erään vloggaajan videon "Läskeistä", joka sai oman vereni kiehumaan. Tyyppi on itse ehkä juuri ja juuri 17 vuotias, kukkakeppi ja haukkuu isoja ihmisiä ja sanoo lihavuusgeenin olevan täyttä p*skan jauhantaa. Voisi ehkä ottaa asioista selvää, ennen kuin alkaa nimittelemään ja haukkumaan ihmisiä. Ja jos niin paljon vihaa "läskejä" ihmisiä, voisi ehkä harkita jonkinlaista terapeuttia. Tämä video löytyy käyttäjältä mentaalisavuke, jos joku haluaa sen käydä katsomassa. Yleensä suhtaudun tällaisiin videoihin nauraen, mutta tässä videossa on kyse jo suuremman luokan loukkauksesta.

Sitten nuo ala-ikäiset tytöt ja pojat... Tottakai jokaisella on oikeus tehdä videoita, jos vaan niin haluaa, mutta kannattaako niitä välttämättä julkaista Youtubessa? Voitaisiimpa kehitellä nuoremmille netin käyttäjille vaikka "YuniorTube", jossa käyttäjät olisivat oikeasti sen 10-13 vuotiaita, ellei nuorempiakin. Tosin, kukapa sitäkään vahtisi, ettei jotkut pedofiilit kävisi siellä sitten niitä videoita katsomassa :/ Mun mielipiteeni on, että Youtube videoiden teko ei ole lapsia varten.

Ja vielä kolmas asia, mihin haluan antaa mielipiteeni. TURHAAN RUIKUTTAJAT. Näitäkin riittää yllättävän paljon nimenomaan Youtuben maailmassa. Jos et tykkää jonkun videosta, tarviiko se ihminen sitten haukkua ja todeta, että "kylläpä olet idiootti, et osaa tehdä videoita, v*tun homo." sinne kommentti kenttään? Vai onko jotkut ihmiset vaan oikeasti niin tyhmiä, että haluavat julkisesti loukata ja näyttää olevansa "Astetta kovempia kundeja/gimmoja" eli Hemmetin tyhmiä ihmisiä? Ei jaksa käsittää... 

Jokainen vastaa itse siitä, mitä julkaisee. Tosin kamalan moni ei vaan muista, kuinka laaja se levikki sitten on, kun sen tuonne Youtubeen latailee. :/

Accappella

Haluan kirjoittaa pitkäaikaisesta haaveestani, nimittäin accappella-laulamisesta.

Ensimmäinen accapella kappale minkä koskaan kuulin, oli XL5:n Kuivaa kyyneleet. Jotain älyttömän herkkää ja kaunista, ajattelin. Harjoittelin itsekseni tuota biisiä, kunnes tajusin, että voihan niitä muitakin kappaleita laulaa accappellana :P

Accappella on siis laulamista ilman taustamusiikkia, jossa joko taustamusiikki luodaan itse äännähdyksillä tai sitten taustamusiikkia ei vain ole. Näin minä sen ainakin näen :) 

Vuosien saatossa olen kuunnellut monenlaisia accappella-yhtyeitä ja rakastunut tuohon tyyliin täysin. Fork on yksi ehdoton suosikkini, samoin Club For Five. Voi kun olisi muitakin, jotka olisivat kiinnostuneet tästä musiikkityylistä, niin pääsisi kokeilemaan yhdessä accappella-laulamista. Voisi aloittaa juurikin noilla helpoilla ja matkia esim. Forkin tekemiä covereita. Pääsisi jonkinlaiseen alkuun :) Tässä muutama malli accappella-yhtyeistä:

Club For Five-Brother's in arms

Pentatonix-Thrift Shop

Duwende-Human nature (Duwendella muitakin loistavia covereita, mutta tämä on ehdoton suosikkini!)

Semmoista... Jos joku haluaa lähteä kokeilemaan tällaista minun kanssani, niin saa ilmoittautua ;)

Nyt voisin juoda kupposen teetä. Vihreää teetä ei näemmä ollut, joten oli pakko tyytyä Afrikka Rooibos-teehen... Tänään juon teeni TURTLES-mukista :D

Lihaton Lokakuu!

Alettiin sitten mamman kanssa yhdessä lihattomalle lokakuulle. Viisi päivää on kulunut ja hyvin on ruoka maistunut kummallekin, oon kivasti päässyt myös toteuttamaan itseäni päästä heittämällä ruokia :)
Tänään on ollu vissiin ekan kerran sellainen olo, että haluaisi jotain lihapitoista ruokaa. Tottakai ensimmäisenä kävi mielessä hampurilaiset ja pizzat sun muut, mutta sitten sanoin itselleni: "Nyt et luovuta, kun näin hyvin oot alkuun päässyt" ja ainakin hetkellisesti pääsen himoistani eroon x)

Onhan tästä hyötyäkin. Paino saattaa alkaa tippumaan ja muutenkin syö paljon terveellisemmin kuin ennen. Sitä vaan ihmettelee, että miksi ihmeessä ei ole ennen väsännyt jotain kasvisruokaa, kun se on kerran niin hyvää!

Sen oon myös ikäväkseni huomannut, että mulla on aika useasti nälkä. Johtuu varmasti siitä, että jotain oon unohtanut tästä ruokavaliosta ja melkein voin arvata, että proteiineja kaivattaisiin. Syön kyllä maitotuotteita, mutta tarvis vissiin jostain muualtakin sitä sitten hankkia.

Nyt syömään! Laitetaas tähän loppuun parit kuvat ruoista, mitä oon tehnyt :)

                   Kasviskaalikääryleitä ja muussia :) (näkö on kamala, mutta maku hyvä!)

                                          Kasvismakaronilaatikkoa ja kurkkua :)

Työtä, jolla ei ole mitään merkitystä?

Hellurei ja hellät tunteet!

Syksy on jo pitkällä, ilmat on kylmenneet ja nyt saa ihan tosissaan pukeutua tuonne ulos lähtiessään!

Villasukat, pipot ja tumput on POP <3

Okei, ei mun pitänyt kirjoittaa hehkuttaakseni alkanutta syksyä sun muuta, vaan oli mulla ihan aihekin...

Teen siis työkseni karaokejuontajan hommia ja niin pitkälle ollaan edetty, että olen yksi firmamme kouluttajista (aploooodeja), ollut itseasiassa jo hetken aikaa.

Eilen luulin pääseväni suhteellisen helpolla, koska kyseessä oli naishenkilö, joka oli tehnyt jo 10 vuotta karaokea. Tarkoituksena oli siis opastaa kyseistä henkilöä, miten kyseisessä paikassa toimitaan. Ja silla tavalla olinkin asennoitunut, kunnes tämä henkilö sitten tuli paikalle...

Selitin asioista, laitteista ja johdoista niiden oikeilla nimillä. Mainitessani mm. rca-piuhan sekä vga-liittimen, tämän henkilön ilme oli kuin tyhjälle puhuisi. Kysyin sitten, että kuinka tuttuja nämä oikeat termit ovat, johon sain vastauksen, että ei juurikaan... No, sitten kiltisti selitin, mitä näillä tehdään ja mikä tarkoitus näillä on juuri tässä kyseissä keikkapaikassa.

Sitten kun päästiin osuuteen, jossain kerroin mikseriin liittyvistä jutuista ja selitin, että pitää myös karaoketaustaa säätää, sain vastaukseksi: "Onko sillä mitään merkitystä, en mä ole koskaan niitä säätänyt." Ööö... Okei. Joissakin paikoissa voi olla, että ne taustat soivat sopivilla taajuuksilla ja taustan säätöihin ei tarvitse koskea, mutta... Olisinko mää asiasta välttämättä maininnut, ellei se olisi juuri tässä paikassa välttämätöntä??

Päästiin sitten diskon vetämiseen. Tämä kyseinen henkilö kysyi, että jos ihmiset ei tule toivomaan kappaleita, niin eikös sitten vaan soitella suoraan sitä soittolistaa, että sama se, mitä soittelee. 

Mitä mieltä olisitte, jos diskossa ollessanne dj ei tekisi ollenkaan töitään ja antaisi soida biisien vapaasti; eka vähän Modern Talkingia, siihen perään Tik Takia, sitten soisikin joku 2000 luvun dubstep? Luulen, että tähän on turha edes antaa selitystä. KYLLÄ, sillä ON väliä, mitä soittelee. Ja varsinkin kun ne soittolistat voi tehdä valmiiksi, laittaa vaikka jonoon viisi biisiä ja sillä välin keräillä laseja pöydistä, käydä tupakalla tai hakea itselleen lisää juomista.

Tuntui myös olevan aika ongelmallista se, että tässä kyseisessä paikassa käytetään dvdlevyjä, laserlevyjä sekä tietokonetta karaokelle ja tausta/diskomusiikille tietokonetta. Kuulemma kauhean monimutkaista, eikö voisi kaikkea liittää siihen, mistä soitetaan diskomusatkin. Tähän sanoin vaan, että maassa maan tavalla ja mehän tehdään just niin, kun on määrätty.

Tuli hieman sellainen olo, että tämä henkilö tekee tätä työtä asenteella: "Kunhan vaan on jotain työtä ja siitä maksetaan hyvin, niin ok. Millään muulla ei ole väliä."

Vaikka tää nyt kuulostaakin varmaan aika kliseelle, niin mää itse en tekis tätä työtä, jos mulla ei olisi sydän mukana. Ihan oikeesti.

Mulla ei ole ollut vielä koskaan tämänlaista opastettavaa; ensinnäkin naama on niin nyrpeenä, toiseksi asenne on hällä väliä ja kunhan helposti saadaan asiat tehtyy ja rahaakin siitä, niin avot!

Ja jos on 10 vuotta tehnyt karaoketöitä, niin luulisi ihmisellä olevan jonkinlainen käsitys termeistä, johdoista ja piuhoista...

Tämä nyt on vaan mun mielipide, mutta mun mielestä tämä ihminen ei ole oikeassa ammatissa. En tosin ole nähnyt tätä kyseistä henkilöä vielä keikalla, mutta silti. Jos ensi vaikutelma on tämä...

Kertokaahan nyt omia mielipiteitänne ja pitäkää mulle peukkuja, ettei tämä henkilö lue tätä blogia ja revi peliverkkareitaan. Vaikka tottahan puhun ja tää on mun mielipide, sinänsä ei oo mitään hävettävää.

Ihanaa syksyä kaikille! <3

Tervehdys pitkästä aikaa! Ei vain ole jaksanut kirjoittaa... On ollut niin paljon kaikkea tapahtumaa ja liian vähän aikaa.

Lueskelin tuossa facebookin seinää ja aloin miettimään erästä facebook kaveriani. Samalla mietin muita hänen kaltaisiaan ihmisiä.

Itse inhoan sitä, kun keskustelee jonkun kanssa jostain asiasta, niin sen toisen tarvii alkaa "pätemään". "Minä sitä, minä tätä. Kukaan muu ei mitään, koska MINÄ."

Varmaan tunnistatte tuosta ihmistyypin. Mikä termi tulee mieleen? Minulle tulee mieleen sana Itserakas, mutta en tiedä, onko se välttämättä oikea kuvaamaan juuri tällaisia henkilöitä.

Tykkään jutella aiheesta kuin aiheesta. Mutta tarviiko sen toisen osapuolen AINA koittaa pistää paremmaksi?

Entäpä sitten tällaisten persoonien kanssa seurustelevat ihmiset? Esittävätkö nämä henkilöt sille kumppanilleen jotain muuta, vai ovatko he niin sinisilmäisiä, että uskovat kaiken, mitä heille sanotaan?

Vai olenko minä vaan suvaitsematon? Jos niille ihmisille onkin oikeasti tapahtunut niin, kuin kertovat?

En tiedä.

Syksy alkaa pikku hiljaa hiipimään esille ja se on KIVAAAAAAAAAAAA!

Syksyllä saan uutta puhtia asioihin ja muutenkin. Rakastan syksyä! :)

Kauniita värejä kaikkialla, sateita, joten ilma on alati raikasta. <3

Hyvää syksyn alkua kaikille :)

Vuosi 2013

Lueskelin tuossa erästä blogia, jota kirjoittaa mun vanha hoitolapseni. Tyttö on Kanadassa jonkinmoisessa rukouskoulussa ja samalla opintomatkalla. Blogissaan tyttö kirjoittaa tästä koulusta, vapaa-ajastaan siellä maailman toisella puolella ja pieniä mietteitä elämästä.
Jostain syystä, mulle tuli siitä idea kirjoittaa omaan blogiin tästä vuodesta. Vuodesta 2013.
Mitä kaikkea se on jo ehtinyt pitään sisällään ja mitä on vielä tulossa.

Vuosihan alkoi todella hienosti, koska minussa oli uutta energiaa; Hankin salikortin, lopetin kahvinjuonnin, hankin sähkötupakan, järjestelin asioitani kuntoon jne jne... Hyviä ideoita-
toteutus onkin sitten ollut eri asia.
Eniten mua ehkä harmittaa, etten ole kyennyt tekemään niitä asioita, mihin oikeasti haluaisin muutosta. Tupakkia kuluu edelleen, salilla käynti kuihtui koska rahat eivät riitä, hammaslääkärit on perseestä ja tää mun sairauteni... Se vasta onkin yksi perkele. Mistä sitä saisi voimaa ja semmoista tsemppiä, että saisi tehtyä oikeasti muutoksen? Pitäisikö mun alkaa rukoilemaan, niinkuin tuo edellä mainitsemani tyttö tekee, kun on vaikeaa? Ei taida ihan toimia meikäläiselle.

Noh, sitten on ollut kaikenmoista ihmissuhteissa. Iloa ja surua. Toisista huolehtimista. Oman mielen tasapainon ja oman itseni kanssa kamppailua. Parisuhteeni meinasi kariutua, mutta siitä onneksi selvittiin säikähdyksellä. Tällä hetkellä sujuu hyvin... Parhaimmilla ystävilläni on vaikeaa, haluaisin auttaa, mutta kun. Ei vaan aina kykene.

Tänä vuonna on myös saatu uutta elämää ja ollaan saamassa edelleen. Vauvvoja <3 Juuri eilen syntyi taas yksi pieni pallero, onnea vaan kummitädille <3
Sitä kun näkee sellaisen pienen ja hennon olennon, voisi ajatella, että elämä on ihanaa. Täytyy vaan koittaa muistaa, että aina se ei ole sitä ruusuilla tanssimista... Toki, aina ensin sen positiivisen ajattelun kautta ;)

Tuntuu myös siltä, että olen tehnyt normaalia enemmän töitä. Karaokehommia siis. Sen lisäksi, olen työstänyt tätä blogia ja Vlogeja... Siltikin tuntuu, ettei aikaa ole tarpeeksi, jotta voisi tehdä tarpeeksi. Haluaisin tehdä vaan niin paljon enemmän; Opetella uusia lauluja, nähdä vanhoja ystäviä, reissata...
Reissua on kuulemma tulossa kyllä;

21.7. tapahtuu kuulemma jotain... aikaisin pitää nousta :P
24.7. menemme poikiksen kanssa Helsinkiin, Suomenlinnaan :)
2.8. ollaan menossa laivalle!
15.-17.8. tapahtuu taas jotain, mistä mulla ei ole hölkäsenpöläystä.

Poikaystäväni on kyllä mainio. Keksii tuommoisia ihme ylläreitä! :D

<3

Siinä nyt jotain höpinää, mitä tänä vuonna on tapahtunut ja hieman vilkaisua tulevaankin. Aika tylsää tekstiä, tiedetään, mutta tämän paremmin en osaa kertoa. Ehkäpä lisää pohdintaa tulee sitten vlogin muodossa :)

See You Later, Alligator!

KeSäKuU aLkAkOoN!

Aikainen lintu se madon nappaa, vai miten se meni... Tää kuumuus on vienyt multa vallan yöunet.
Yöunia pitäisi nukkua ainakin se viisi tuntia, mulla se on ollut tällä viikolla max. kolmisen tuntia.
Mutta ei kai parane valittaa, kun on vihdosta viimein kesä!

Hankin tuossa uuden puhelimen, johon rakastuin heti ensisilmäyksellä <3

Samsung Galaxy S3mini
Aivan ihana käyttää ja ei jumitakaan :) Ja vaikka on mini, niin silti kokoa löytyy... Näyttö on meinaan 4 tuuman kokoinen :D

Tänään olisi luvassa yhdet ylioppilasjuhlat. Sellaisista bileistä onkin aikaa... Kartan yleensä sukujuhlia, koska alkaa ahdistamaan se väen paljous. Nyt ei onneksi ole kyseessä oma suku, vaan tuttava perheen. Tyttö, jota mennään juhlimaan on ollut meikäläisen elämässä varmaan jostain 5-6 vuotiaasta asti :) Hienoa nähdä kuinka nuori ihminen varttuu <3
Pakko elvistellä, kun tein niiin hienon kortin!

Ihan omin pikkukätösin piirtelin ja väritin :))

Toivottavasti juhlakalulla on tarpeeksi puuhaa, ettei etehdy vahingossa lukemaan tätä blogia ;)

Mutta juu, semmosta. Kivaisaa Kesäkuuta vain Kaikilleee!

Bussiblogi

Ensimmäinen kerta, kun päivitän kännykällä blogia. Ei tässä kyllä mitään erikoista ole, mutta on se hyvä kokeilla kaikkea uutta :)
Hervanta oli kerrankin ihanan hiljainem. Yöllä on ollut pakkasta, koska autojEN lasit ovat kevyessä kuurassa. Busissa istuu minun lisäkseni noin kourallinen ihmisiä, ties minne ovat menossa tähän aikaan lauantaiaamusta. Mahtaako tänään paistaa aurinko?

Minne olen menossa? Olen matkalla Pispan palvelutaloon yhdessä äitini kanssa. Tarkoitus olisi piristää sen paikan vanhuksia laulamalla, kera Jounin. Ja kun äiti pääsee töistään, lähdemme äidin luokse paistamaan munkkeja ja tekemään täytekakkua. Kakkuun tulee ainakin mansikoita ja kermavaahtoa.
Vietämme aikaista äitienpäivää. <3

Ja sieltä se aurinkokin pilkottaa.
Aikas ihana aamu, sanoisin :))

Ja nyt pelottaa!

Julkaisin juuri blogiini linkin Facebookissa ja siksi pelottaa... Mutta niinkuin sielläkin sanoin:

JOKAINEN LUKEE TÄTÄ BLOGIA OMALLA VASTUULLAAN. Tää on mulle vähän kuin päiväkirja, joten saattaa olla rankkojakin aiheita jaettuna.

Mut jos jotakuta nyt kiinnostaa nää mun kirjotukset, niin kiva :3

Aamuhetki ja terveyspalvelut

Kello on palttiarallaa seitsemän aamusella. Heräsin tuossa 5:45, keitin teetä, laitoin pyykkikoneen rullaamaan ja menin istumaan partsille ihastelemaan pakkasta ja auringonnousua. Nyt on sormet sitten ihan kohmeessa, mutta kyllä se kannatti :D

Tänään olis varattuna aika hammaslääkärille. About kaksi viikkoa sitten mulla oli aivan kamala hammassärky, mihin ei tehonnu särkylääkkeet juuri ollenkaan, enkä kyennyt nukkumaan. Aina kun menin makuuasentoon, särky vaan voimistui ja voimistui... Luin sitten netistä, että jonkin asteinen tulehdus aiheuttaa sen säryn varsinkin makuuasennossa. Seuraava yö menikin istualtaan nukkuessa -.-
Onneksi sain netin kautta varattua ajan seuraavalle päivälle, kiireellisen hammaslääkäri ajan.
Viime hammaslääkäri ajasta (siis tällaisesta perusajasta) on aikaa varmaankin puolisen vuotta, joten tänään tuskin tehdään minkään sortin operaatioita meikäläisen suuhun, vaan katsellaan ja ihmetellään, mitä pitäisi tehdä.

Tästä pääsee sopivasti seuraavaa aiheeseen, nimittäin Tampereen Kaupungin Terveyspalveluihin!
Asun etelä-hervannassa ja vaikka meillä on oma terveysasema tuossa hervannan keskustassa, mun omalääkärini sijaitsee keskustassa, kehräsaaressa, Pihlajanlinnassa.
Aika hemmetin per****tä. Ja kaikenlisäksi, sä et voi vaan astella sinne sisälle ja odottaa terveydenhoitajalle, vaan täytyy ensin soittaa sun omalääkärin hoitajalle, joka arvioi sitten puhelimessa, että tarvitsetko sää sitä lääkäriä, vai selviääkö ihan vaan sillä terveydenhoitajalla, jolle pitää myöskin varata aika. Mihin on kadonnut se yksinkertaisuus tästäkin asiasta? Miksi kaikesta pitää tehdä NIIN helv***n vaikeeta??

Hiphei, Tampereen kaupunki.

Mukavaa viikonalkua kaikilleeee! Muistakaa VLOG!
http://www.youtube.com/user/pullahiiri

My Day

Jippii! Ensimmäinen my day video on nyt tehty :)

Mulla oli kyllä super hieno päivä, kiitos vaan Ninnuliini ja Romi <3

Ja tottakai poikaystävällekin kiitos <3 :)

En olisi uskonu, että ensin yön valvottuani ja sitten nukuttuani vain tunnin päikkärit jaksaisin elää näin hienon päivän!

Nyt vois kokeilla sitä nukkumista...

My Day löytyy täältä:  http://youtu.be/WSimb50nU7E

Kiusaaminen

Katselen tässä eeddspeaksin vlog videota erilaisuudesta ja tuumasimpa itsekseni, että en ole tainnut kirjoittaa ehkä elämäni yhdestä kauheimmasta asiasta; Kiusaamisesta.
Kaipa sitä on vaan halunnut siirtää asian jonnekin menneisyyteen sitä sen paremmin miettimättä... Olihan se aika rankkaa aikaa.

Ekan kerran meikäläistä kiusattiin ekalla luokalla ollessani. Kiusaaminen ei koskenut minua, vaan keskimmäistä veljeäni. Välitunneilla "isommat" huutelivat, kuinka olen sen liikkuvan lihatiskin pikkusisko tai jotain muuta todella fiksua... Olin sen verran pieni, etten tajunnut sen edes olevan kiusaamista.

Seuraavan kerran kiusaamista esiintyi siirtyessäni koulusta toiseen ja käydessäni uudestaan kolmannen luokan. Tottakai siitä piti ottaa aihe, että olen tullut uudestaan käymään saman luokan, jonka olin jo kertaalleen toisessa koulussa ollessani käynyt. Minulla oli sellaiset vihreäsankaiset lasit, joista tottakai ilkuttiin. Muistan hyvin, kun astuin uuteen luokkaan, kuinka joku tokaisi: "Kattokaa, tuleeko toi MEIDÄN luokalle??" Onneksi sain kavereita hyvinkin nopeasti ja kiusaaminen loppui lyhyeen.

Ollessani viidennellä luokalla, alkoivat muut lapset huomata ylipainoni. Sain jatkuvasti kuulla, kuinka olin läski, lihapulla, punkero... Voisi kai sanoa, että onneksi en muista tuosta ajasta juuri mitään.
Kuudennella sama juttu. Tosin, tuolloin kuljin jengissä, jossa meitä oli huimat 4 ihmistä ja aika kului aika lailla jengissä hilluen, kaikkea mukavaa touhuten. Omalla luokallani ei ollut kiusaajia.

Mutta sitten menin yläasteelle. Kesän aikana kaikki vanhatkin ystävät ja kaverit vain katosivat. Kukaan ei halunnut istua vieressäni, kukaan ei halunnut jutella minulle. Olin aivan yht'äkkiä yksin ja tottakai kun nuori olin, se otti koville. Aika pian pojat alkoivat jälleen kerran haukkua ulkokuortani... Kukaan ei pitänyt minusta tai ainakin niin ajattelin.
Pian touhu meni siihen, etten halunnut enää mennä kouluun. Aloin keksiä tekosyitä, ettei tarvitsisi mennä. Ettei tarvitsisi kuulla taas samoja juttuja; "Siellä se läski menee, kattokaa ny sen vaatteitaki. Käytkö sää koskaan suihkussa?!" Numerot alkoivat laskea ja opiskelusta ei meinannut tulla oikein mitään.
Parin vuoden ajan kävin koulukuraattorin juttusilla, terkkarillakin. Opettajatkin tiesivät kiusaamisesta, mutta eivät saaneet oikein mitään aikaiseksi. Luulivat, että pystyvät pakottamaan luokkatovereitani olemaan parini ryhmätehtävissä jne... Joopa joo.
Minulle jopa koitettiin löytää uusia ystäviä toisista syrjäytyneistä. Ja yhden kanssa tutustuinkin. En kyllä voi sanoa, että olisimme koskaan olleet sen tytön kanssa ystäviä... Mutta tuttuja kuitenkin. Olihan se kiva, että oli joku, jonka kanssa käydä syömässä koulun ruokalassa...

Kaksi ekaa vuotta yläasteella olivat ne rankimmat. Lisäksi kotitilanteemme antoi oikein lisää potkua alkavalle masennukselle. Isä juopotteli, riiteli äidin kanssa... Joskus äitikin innostui kittaamaan viisasten juomaa ja soppa oli valmis. Muistan kerran huutaneeni olohuoneessa pääpunaisena, että nyt menen kuristamaan itseni, mutta äiti ja isä vain riitelivät.
Sulkeuduin huoneeseeni, otin vyön ja kiedoin sen kaulani ympäri. Aloin kiristämään vyötä... Kuulin, kuinka vanhemmat ihmettelivät, mihin olin kadonnut ja piakkoin he löysivätkin minut kakomasta omasta sängystäni.

Siirryttiin sitten yhdeksännelle luokalle, jolloin olin luvannut itselleni, että tsemppaan. Numerot nousuun ja hällä väliä muista ihmisistä. Ja tässä onnistuinkin.
Kerran, kun oli määrä tehdä ryhmätyötä muutaman muun tytön kanssa, kyselin että mitäpä voisin sitten tehdä tuossa ryhmässä. Jokainen tyttö käski minun kysyä seuraavalta, koska eivät osanneet vastata minulle. Loppujen lopuksi minulta paloi pinna ja huusin isoon ääneen: "On se nyt perkele, että voi olla noin tunnevammaisia ihmisiä, ettei kyetä edes kertomaan, mitä helvettiä mun pitäisi tehdä. Haistakaa pitkä v***u!" Jouduin tästä hyvästä rehtorin puhutteluun. Rehtorille kerroin kiltisti, mikä tilanne oli ja rehtori ymmärsi. Sanoi vaan, että hyvä että sain sanottua takaisin. Kieltä olisin voinut toki siistiä.
En tiedä mistä sain tuota ihmeellistä voimaa, mutta niinkuin sanoin, selvisin voittajana.
Minulle myönnettiin stipendi hyvästä koulumenestyksestä ysiluokan päätösjuhlassa.

Nyt jos siellä on joku, joka on kiusattu ja lukee tätä tekstiä; Luota itseesi. Sinussa on voimaa, jos vain haluat. Kannattaa kuitenkin varoa, ettei tilanne käänny toisinpäin ja sinusta tule itse kiusaajaa.
Ja jos joku kiusaaja lukee tätä, niin... Mietippä hetki ja mene oikeasti itseesi. Olet aikamoinen dorka.

Pitkä teksti, mutta toivottavasti edes jollain tapaa mielenkiintoinen :)
Kivaa kesän odotusta immeiset!
P.S. varmasti tulee vlogiakin tästä aiheesta jossain vaiheessa ;)

Man! I Don't Feel Like A Woman...

Hirveä turhautuminen valtasi mut toissa päivänä.

Iski ihmeellinen tunne, että haluan näyttää nätiltä, joten päätin tehdä itselleni kiharat. 

No eihän siitä sitten mitään tullu...

Hienosti laitoin muotovaahtoakin, mutta tää mun tukka on niin jäärä, ettei taivu yhtään minnekään -.-

Kokeilin jopa kahdella eri laitteella, mutta ei. Tukka pysy suorana.

Aloin sitten miettimään, että miten hemmetin vaikeeta se voi oikeasti olla? Kihartaa omaa tukkaa?

Meikata nätisti? Käyttää nättejä vaatteita? Näyttää oikeasti edes joskus nätiltä??

Tuli hirveen epätoivoinen fiilis ja mietin sitäkin, että oonko oikeasti edes nainen.

En osaa käyttää korkokenkiä, en innostu mistään geelikynsihässäköistä, enkä käytä huulipunaa.

Ja koska viimeksi joku on nähnyt mun päälläni hameen? Tai mekon? 

Huoh... Tämmösiä mietteitä.

Young Money Cash Money

Alkaa ärsyttämään tää kokoaikainen persaukisuus... Olis vähän niinku pakko löytää töitä!

Vaikka teekin karaokehommia, niin eipä niillä hommilla elä. Kouluihinki piti hakea, mutta en jaksa uskoa itseeni niin paljoa, että pääsisin minnekään kouluun sisään. :/ 

Ketuttaa olla aina se, joka joutuu lainaamaan rahaa, että saa syödäkseen ja saa kissallekin ruokaa.

Pummaava kaveri ei varmastikaan ole kenenkään paras kaveri... Huoh.

Mistä hemmetistä mää saisin töitä??

Pieniä ihmeitä

Piiitkästä aikaa blogia, tai no, enhän mää edes kauhean useasti bloggaile... Joten asiaan :)

Tänään tapasin paria ystävää, joita ei ole hetkeen tullut nähtyä. Toinen heistä synnytti noin kolme viikkoa sitten pienen prinsessan- siinä siis syy, miksi ei olla hetkeen treffattu ja toista ei vaan ole tullut nähtyä. Mutta pointtina siis se, että kummallakin ystävälläni on aivan mahtavat mukulat!

Tässä on kuva Eliaksesta:

Loistava persoona ja jaksaa aina olla niin hymyileväinen :) Tällä veijarilla on jo kolme hammastakin! Pikku Prinssi <3

Ja pitäähän prinssillä olla oma prinsessa, tässä siis Veera:

Tämä tyttö taitaa kyllä velmut ilmeet ja on kuin ilmetty äitinsä :) (ja kun tarkemmin katselen tätä kuvaa, niin onhan siinä isääkin ;) ) Velmu-Veera <3

En malta odottaa, että mun kummilapseni syntyy! Lupasin tulevan kummilapseni äidille, etten osta mitään perinteistä kummilahjaa, vaan jotain erityistä. Jostain syystä sain aikaan nauru hysterian kun ehdotin kummilahjaksi kumiankka-armeijaa x) Olisipa lapsella ainakin jotain, millä leikkiä kylvyssä :D

Tollasia pieniä ihmeitä tämä maailma tarvitsee, jotta jokainen jaksaa hymyillä ja elää tätä elämäänsä, päivä kerrallaan <3

Ja jos jompi kumpi näiden ihmeiden äideistä tahtoo, niin poistan kuvat heti niin pyydettyänne :)

Alkoholin käyttö

Tekee mieli kirjoittaa jostain asiasta, mikä on ollut tapetilla viime aikoina. Paljon saa lukea iltalehdistä sun muista uutisista, kuinka paljon tässä maailmassa tapahtuu kamalia asioita- joka päivä.
Yksi kuitenkin nousee ylitse muiden ja saa itsessäni aikaan ällöttävää tunnetta.
Alkoholin kanssa läträäminen.

Itse löysin alkoholin elämääni mennessäni ammattikouluun. Olin 16-vuotias ja vedin ensimmäiset kännini Magyar-viinillä, joka oli sekoitettu joko pepsimaxiin tai spriteen. En ole koskaan juonut alkoholia salaa, mutta en tiedä, onko se sitten yksi syy siihen, miksi en kyseisestä hommasta niin perusta... Se että juomisessa ei ole koskaan ollut minkäänlaista jännitystä vaan se on aina ollutkin luvallista. En tiedä.
Kaikki alkoi kotona juomisesta. Mutta olihan sitä pakko kehittyä ja lähteä kavereiden kanssa ryyppäämään keskustaan, koskipuistoon ja jopa joskus koskikeskukseen.
Koskipuistossa oli kivaa oleilla, kun kaikki muutkin oli niin humalassa. Osasin kuitenkin pitää kontrollin alkoholin kanssa. Join yhdessä illassa yhden pullon (0,75l) vahvaa siideriä ja se riitti tuomaan pahaa oloa ja oksentelua...

Kun tulin täysi-ikäiseksi, kaikki kaverini olivat vielä 17-vuotiaita, joten viikonlopun kinkerit jatkuivat toistaiseksi koskipuistossa. Ollaan sitä joskus eksytty Pispalaan jonkun nuoren häiskän kotiinkin juomaan. Harmi, etten ollut sillä reissulla ihan pelti kiinni, liikaa ällöjä muistoja.
Täysi-ikäisenä ollessani en silti juurikaan hakenut kavereilleni juomia. Pidin tiukasti kiinni siitä, että en välitä alkoholia alaikäiselle.

Nykyään, en juurikaan juo alkoholia. On tässä mennyt varmasti parikin vuotta, ettei ole tullut juotua tippaakaan. Enkä kyllä kaipaakaan moista. Tulee vaan paha olo ja menee turhaan rahaa. :)

Mutta niin, pointtina oli tuo alkoholin käyttö. Huolettaa, että kuulee niin monen 12-15 vuotiaan juovan alkoholia JOKA viikonloppu. Mihin nykynuorisolla on kiire? Hautaan luultavasti. Ja kuka on niin ääliö, että hakee pikkulapsille alkoholia? Vastuuton idiootti, sanon minä.
12-vuotiaalla on koko elämä vielä edessä. Miksi siis pilata se vetämällä kännit joka viikonloppu ja kokemalla hirveää oloa seuraavana päivänä. Onko sen ikäisten suosioon pääseminen kaiken tällaisen varassa? Hirvittävää.

Jos nyt joku nuorempi ihminen sattuu tätä lukemaan, niin sanon vain: Odottakaa. Ehditte olemaan humalassa ja oksentamaan kengillenne vielä monta kertaa, vaikka olisitte vasta 18-vuotiaita. Keskittykää ennemmin siihen koulun käyntiin ja hankkikaa itsellenne ammatti.
Ja teille vähän vanhemmille inmisille: ÄLKÄÄ VÄLITTÄKÖ ALKOHOLIA ALAIKÄISELLE!!

Aamen.

Nostalgiaryöppäys

Vanhat kotimaiset tv-sarjat ovat PARHAITA.
90-luvulla olin vielä niin pieni tyttö, ettei noista "seuraamistani" sarjoista ole jäänyt päähän juuri mitään, mutta onneksi nykyään aika paljon saa ostettua dvd:nä näitä nostalgisia ohjelmia :) ja jotkut ovat jopa lisäilleet näitä sarjoja Youtubeen katsottavaksi! *peukkua*

Nyt ajattelinkin tehdä pienen esittelyn näistä tv-sarjoista


MUMMO

Tässä on yksi 80-luvun suosituimmista tv-sarjoista. Monet minun ikäiset ovat hoksanneet sarjan vasta katsottuaan Kyllä Isä Osaa-sarjaa, jossa mummo esiintyy kolmannella tuotantokaudella.
Mummo-sarjassa seurataan Anna tytön perheen elämää, jonka vanhemmat eivät ole sieltä fiksuimmasta päästä. Yhdessä mummo ja Anna keksivät keinon pulmaan jos toiseenkin ja samalla kiusoittelevat Anna vanhempia. Kandee kattoo! :)


REINIKAINEN

Artturi Sakari Reinikainen, entinen vanhempi, nykyinen nuorempi konstaapeli. Reinikainen on saanut siirron Hämeenperästä Tampereelle, omasta pyynnöstään. Reinikaisen on voinut jälleen kerran pongata toisestakin tv-sarjasta, mutta kerrotaan siitä vähän myöhemmin lisää... Alku on hieman hankalaa, sillä Reinikaisen tulevat työkaverit luulevat Artturia juopoksi ja näin ollen heittävät hänet yhdeksi yöksi putkaan. Toisaalta kun tarkemmin ajattelee, tässä on onni onnettomuudessa, sillä Reinikainen tapaa viehättävän naishenkilön näiden sattumusten kautta. Jälleen kerran, KANDEE kattoo :)


TANKKI TÄYTEEN

Ja tässä seuraavaa 80-luvun suosikkisarjaa :) Sulo Vilén omistaa vaimonsa Emmin ja poikansa Juhanan kanssa vanhan bensiksen, jossa Sulo ja Juhana pitävät autokorjaamoa ja Emmi hoitelee yhdessä aputyttö Ullan kanssa baaria. Tämä pariskunta on verrattavissa hyvin Justiinaan ja Pekka Puupäähän, sillä Emmi osaa olla hyvinkin tiukka ja määrätietoinen nainen ja Sulo... Noh, Sulo ostaa kaikenlaista, kunhan saa halvalla... ;) Peukkuja tällekin!


KYLLÄ ISÄ OSAA

Isä on taksikuski, äiti siivooja ja lapset, Jonna ja Jussi, käyvät koulua. Tässä sarjassa vietetään tavallisen perheen elämää, tavalliseen tapaan. Mitä nyt välillä talo on myynnissä, isä innostuu kuntosalista ja polttaa naamansa aurinkolampulla... Ja kolmannella tuotantokaudella täytyy ottaa mummo asumaan isän ja lapsien kanssa, koska äiti muuttaa ruotsiin :P Hieno sarja, monta jaksoa viihdettä. :)


HYNTTYYT YHTEEN

Eija Vilpas ja Hannele Lauri ovat pääosissa tässä hauskassa sarjassa, missä Vappu (Vilpas) muuttaa sukulaisensa Virpin (Lauri) nurkkiin asumaan erottuaan poikaystävästään. Tästä sarjasta ei kyllä vauhtia puutu! Suosittelen :) Harmi ettei löytynyt kuin tuommoisia parhaita pätkiä Youtubesta...


BLONDI TULI TALOON

Hanski ja Liisa muuttavat Hurmaloiden perheeseen Hanskin hakiessa töitä "kodinhengettärenä" Hurmaloilta. Pakkaa sekoittaa heidän naapurinsa Margit Haukkamaa, lasten entinen ja Liisan tuleva opettaja, joka on päättänyt saada perheen isän, tähtitieteilijä Hannu Hurmalan itselleen. Ehdoton lemppari 90-luvulta! Tästä löytyi vain alkutunnari.


IHMEIDENTEKIJÄT

Tästä sarjasta en löytänyt linkkiä, mutta pakko tämänkin on olla listalla.
Sarja kertoo Annan sairaalan henkilökunnasta, sairaalan arjesta ja hieman sen ulkopuoleltakin.
Tämä oli myös ensimmäisia sarjoja, joissa näin Jussi Lammen ensimmäistä kertaa ja jonka jälkeen vihasin kyseistä näyttelijää monta vuotta. Ja ihan vaan siksi, että hän on saanut sarjassa Janne Jäälahden, kylmän, flirttailevan plastiikkakirurgin osan... Suosittelen!


SYDÄN TOIVOA TÄYNNÄ

Tätä sarjaa katsellessa sitä vaan miettii, että kuinka paljon ollaan voitu tunkea draamaa yhden sarjan sisälle? Tarina kertoo Ravintola Toivosta ja sen henkilökunnasta, pääosin Anna Holopaisesta, joka perustaa Toivon Ravintola Black Catin tilalle. Yksi lemppareistani 90-luvulla ja jota ymmärtää paljon paremmin näin vanhemmalla ikää :) Tässä sarjassa on mukana nuori Jaakko Saariluoma ;)


RUUSUN AIKA

Kaikki muistavat varmasti tästä sarjasta parhaiten Roopen ja tuon mustan koiran. :)
Ostin itselleni eilen tämän boksin ja siksi ei ole kovasti kerrottavaa kyseisestä sarjasta vielä... Toki katselin tätäkin, kun se tv:stä aikanaan tuli. Mutta mitään muuta en muista kuin Roopen ja koiran :D


EIköhän tässä ole yhdelle kertaa tarpeeksi tekstiä. Mahdollisesti teen näistä vielä erikseen VLOG-postauksen Youtubeen, saa käydä katsomassa ;) Tutustukaa ihmeessä näihin sarjoihin!!

Paskaa, paskaa ja vielä lisää PASKAA

Johan on ollut erityisen paska loppu viikko.

Ensin mut jätetään, sanotaan että kaikki on ollut valhetta ja feikkiä.
Isän kuolinpäivä pistää mieltä matalaksi.
Sitten raha-asiat kusee ja nukun luultavasti ens kuusta eteenpäin kadulla.

Miten sitä voikin niin paljon yhdelle ihmiselle sattua...
Olo on aika tyhjä, en jaksa välittää mistään, en halua ajatella mitään.
En tahdo, että mikään on totta.
En halua olla olemassa.
Voinko mennä piiloon?

Olen rikki TAAS.

Rakkaus on Voimaa

Kirjoitan tätä tekstiä itku silmässä.
Youtube on täynnä hyviä biisejä, mutta kuinka moni niistä biiseistä on oikeasti laulettu sydämestä?

Tässä itku numero yksi. Tytön suurin idoli ja esikuva on hänen oma isänsä. Tytön äiti on kuollut.
Tytöllä on oikeasti upea ääni, mutta tästä videosta käy ilmi, kuinka tyttö vetää biisiä sydämensä pohjasta.

Itku numero kaksi. Tämän miehen vaimo on koittanut patistaa miestään tähän kisaan monta vuotta. Heidän ensimmäisen lapsen syntyessä, vaimo menehtyi. Tästäkin laulusta on huomattavissa se sydämellisyys ja rakkaus, mitä monista biiseistä puuttuu.

Ja sitten se kaikkein suurin itku:

Ihan oikeasti. Käytetäänkö tuota sanaa RAKKAUS sen oikeassa merkityksessä?
Ja kuinka helppoa on saada se RAKKAUS näkymään omassa laulussaan?
Tässä vielä yksi esimerkki:

Jos näiden klippien jälkeen et itkenyt tai tuntenut mitään, olet oikeasti tunteeton.

Itse aion tehdä kovasti sen eteen töitä, että saan omassa laulussani esiin tuon RAKKAUDEN.
Rakkauden laulamiseen, johonkin ihmiseen tai eläimeen. Ylipäänsä RAKKAUTEEN.

Vauvoja siellä, vauvoja täällä

Vauvat on nyt niinQ in.

Pari kaveria on tässä ilmoittaneet olevansa raskaana ja yksi kavereista on ihan viimeisillään raskaana.

Onhan se kiva, että tulee lisää pikkusia :)

Itse haaveilen kovasti kummiudesta. Tiedän, etten voi saada itse (ainakaan vielä) lapsia, siksi kummina oleminen olis mulle unelmien täyttymys.

Olen siitä haaveillut jo pidemmän aikaa, mutta tuntuu siltä, että mun kohdalle sitä ei vaan satu...

Kuntoilukuume

Huomenta,

tässä sitä istutaan kellon näyttäessä aivan liian vähän (8:22).
Nousin aikaisin ylös tänään, koska mun poikaystäväkin nousi. En halunnut jäädä yksinään uinumaan sinne sen sänkyyn :P
Kun pääsin kotiin, laitoin pyykkikoneen rullaamaan ja pakkasin jo valmiiksi mun salikassia. KYLLÄ!
Olen aloittanut jälleen kuntosalilla käynnin 0/
Elixialla en käy enää, turhan kallis ja liian kaukana. Onneksi tuo GoGo on melkein tossa vieressä, matka kestää vaan 10min. kävellen :)
Väsymys meinaa kyllä viedä musta voiton... Koko aika simmut lupsuu kiinni -.-

Viikonloppuna olin töissä ja mun poikaystävän kanssa. Katseltiin Rocky elokuvia, jotka oli yllättävän hyviä. Oonhan mää niitä silloin joskus kersana tiirannu, mutta ei ollu pahemmin muistikuvia tapahtumista. Hyvä Syltty!

Eipä tässä sen kummempia, kohti uutta viikkoa... :)

Kesän kaipuu

Kattelin tuossa hetko sitten tämänpäiväisen salkkarijakson ja ai että, kun aloin kaivata kesää!
T-paita kelit, auringon lämpö... Menispä tämä talvi nopeasti ohitse.

Onhan talvessakin puolensa... Vai onko?`Tällä hetkellä mulle ei tule oikeen mitään positiivista mieleen talvesta. Puut ja luonto on muutenkin ihan kaunis tuossa lumipeitteessä. Se taitaa olla ainut asia, mitä pidän positiivisena talvessa. Paljon enemmän tulee mieleen negatiivisia ajatuksia; kuiva iho, kylmyys, liika lumi... Talvella ei oikein viitsi lähteä shoppailemaankaan, kun pitää ensin pukea kauheat vaatekerrokset kotona, että pärjää ulkona ja sitten kun haluaa kokeilla kaupassa jotain vaatetta, joutuu kuorimaan itteään niistä vaatekerroksista ulos.

Aurinko alkoi paistaa, talvi taisi kuulla mun ajatukset ^^;

Näillä mennään!

Elämää tyypin 2 diabeteksen kanssa

"Aikuistyypin diabeteksessä insuliinin eritys haiman endokriinisesta osasta on heikentynyt pitkittyneen insuliinin ylituotannon seurauksena. Lisäksi insuliinin vaikutus soluihin on heikentynyt (insuliiniresistenssi), minkä takia haimassa sijaitsevien Langerhansin saarekkeiden betasolut alkavat aluksi tuottaa liikaa insuliinia. Solut kuitenkin väsyvät, jolloin tuotanto vähenee. Tällöin glukoosin otto soluihin heikkenee ja veren glukoosipitoisuus kasvaa."

Mulla tää sairaus on ollut jo muutaman vuoden. Olin muistaakseni ammattikoulussa, kun ekan kerran pääsin käymään diabeteshoitajalla. Käytiin läpi, millaista ruokaa pitäisi syödä ja miten liikunnan määrää tulisi lisätä.

Aluksi olinkin ihan vakavissani tämän sairauden kanssa, kävin säännöllisesti hoitajan luona ja jaksoin mittailla verensokeriani, söin lääkkeeni ja sitä rataa... Jossain vaiheessa sitten kävi niin, että huomasin lääkkeen tehonneen ja päätin ITSE, että en tarvitse mokomia lääkkeitä. Miksi syödä lääkettä, kun sokerit olivat tasapainossa ja ns. oireetkin olivat melkein hävinneet?

Niinpä niin, pärjäsinhän mää jonkin aikaa ilman niitä lääkkeitä. Kunnes sitten kerran olin kirjastossa netissä surffaamassa ja ihan yht´äkkiä mun silmissäni sumeni. Muistan laittaneeni silmät kiinni ja peittäneeni ne käsilläni. Tunsin kuinka mun silmät pyöri päässä ja kuinka aloin haukkomaan henkeä. En pystynyt hallitsemaan liikkeitäni, käsiäni, jalkojani. Sain jonkinlaisen kohtauksen... 

Tämän kohtauksen loputtua katselin hetken ympärilleni ja huomasin, ettei kukaan kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Häpeillen poistuin kirjastosta kotia kohti.

"Diabeetikoilla esiintyy aivoverenkierron häiriöitä 2–3 kertaa enemmän kuin muilla."

Tämä tapaus havahdutti itseni. Tajusin, että ei ole leikkimistä. Mun pitää pitää itsestäni huoli, ettei käy hassusti.

Jälleen kerran aloin käymään säännöllisesti omalla lääkärillä sekä diabeteshoitajalla, aloitin uudestaan noiden lääkkeiden syönnin. 

En tiedä miksi, mutta aikani syötyä tuota lääkettä, aloin olla hajamielinen, enkä aina muistanut ottaa lääkettäni. 

Siksi mulla on liiankin usein käynyt niin, että unohdan lääkkeen ottamisen kokonaan. Sitten joudun tavallaan uudestaan aloittamaan lääkityksen ja aina palaan samaan lähtöruutuun. Enkö sitten ihan aikuisten oikeasti ymmärrä ja tajua pitää itsestäni huolta? Enkö opi virheistäni?

"Oireet voivat olla lievät tai puuttua kokonaan, jolloin tauti yleensä todetaan yleisen terveystarkastuksen yhteydessä. Tyypillisimpiä oireita ovat suun kuivuminen, lisääntynyt virtsan eritys ja siitä johtuva janon tunne, jatkuva väsymys ja tahaton laihtuminen.

Silmänpohjan muutokset voi tuntua heikentyneenä näkökykynä. Raajoissa ilmenee tunnottomuutta. Jalkapohjien päkiöissä voi tuntua nesteen aiheuttamaa turvotusta. Se on tyypillinen diabetenksen oire. Se johtunee laskimoverenkierron häiriöistä jaloissa."

Turhan tuttua tuo suun kuivuminen ja lisääntynyt virtsan eritys. Tahatonta laihtumista en ole kyllä havainnut...

Väsymys on myös yksi oireista. Kun sokerit nousevat liian korkealle, alkaa väsyttää.

Onneksi näköön ja jalkojen verenkiertoon tämä sairaus ei ole vielä vaikuttanut meikäläisen kohdalla.

Kyllä sitä välillä miettii, että miten tää elämä tähän meni. Että miksi helvetissä juuri mulle piti tulla tämmöinen sairaus?

Mun keskimmäinen isoveli on myös ylipainoinen ja ei sillä tämmöisiä sairauksia ole. Nuorin on saanu ne paskimmat geenit? Ei voi tietää.

Noh, toivon että tänä vuonna saisin sairauteni kuriin ja itselläni riittäisi voimia taistella tätä sairautta vastaan.

Tuki on toki tarpeellista, sitä vaan ei ole aina saatavilla. Tuntuu oikeasti välillä siltä, että olen aika yksin tämän sairauteni kanssa...

Tänään pitää lähteä hakemaan lisää liuskoja verensokerimittariin, samalla pääsee teekupposelle vanhan ystävän kanssa :)

Nyt juon Japan Senchaa.

Muistoja muistoja biisit tuo...

Yö on mennyt valvoessa. Katselen tässä semmoista sarjaa kuin Laura, jonka tiimoilta sain inspiksen kirjoittaa vähän lisää blogia. Sarjassa soi lähinnä Nylon Beat ja Kemopetrol, jotka tuo itselle joitakin muistoja mieleen...
Muistan kuinka tuolloin 90-luvulla istuin huoneessani ja kuuntelin vain musiikkia. Selasin sitä ns. sisältöluetteloa, mistä löytyy laulujen sanoja, valokuvia ja artistien kiitokset. Minä tutkin niitä laulujen sanoja. Jos satuin löytämään jonkun mielenkiintoisen kappaleen, saatoin soittaa sen useampaan kertaan ja lukea niitä sanoja sitä mukaa. Näin sanat jäivät aika hyvin päähäni.

Tahdonkin nyt jakaa pari biisiä kanssanne ja mahdollisesti kertoa, mitä se tuo mieleeni, jos vain muistan ;)

Mun yksi lemppari bändeistä, iki ihana BSB. Tämä biisi oli meikäläiselle joskus todella tärkeä, koska parin kaverin kanssa tehtiin tähän kappaleeseen oma koreografia. Kaverini kävi säännöllisesti hiphop-tunneilla ja koska minulla ei ollut sellaiseen varaa, pyysin kaveriani opettamaan tuota tanssia minulle :)

Muistan useasti harjoitelleeni huoneessani pyykkien seassa (minun huoneessa oli ripustettuna seinästä toiseen pyykkinarua ja siinä kuivattiin lakanoita) ja kun mielikuvitusta riitti, kuvittelin tanssivani yleisölle. Oli se vaan niin siistiä!

Laura Närhen parasta aikaa... Elokuva nimeltä Young Love. En juurikaan muista, mitä siinä leffassa tapahtuu, mutta tämän biisin muistan. Tyttö ja poika tanssivat hitaita. <3

Ja jälleen BSB:tä. Tämän kappaleen sanat halusin erityisesti opetella ulkoa. Ja tuleehan tätä laulettua joskus karaokessakin :P Mutta hieno biisi.

Sittenpä sitten... Ei niin hyviä muistoja. Tämän kappaleen tahdissa tanssin ensimmäiset hitaani. Taisin olla viidennellä luokalla ja olin aika hämilläni tapahtumasta. Loppujen lopuksi sain tietää, että tälle pojalle, joka haki minut tanssimaan, oli maksettu, että hakisi minua tanssimaan hitaita kanssaan... Silti tykkäilen tästä biisistä.

Tähän biisiin muistan ihastuneeni tai rakastuneeni. Ylipäänsä koko tämä naikkareiden levy lämmitti meikäläisen sydäntä. :)

Onhan noita monia muitakin biisejä, mitkä olisi pitänyt jakaa. Nuo ovat vain ehkä ne tärkeimmät ja joista tulee eniten muistoja mieleen.

Hieno 90-luku <3

Olen elossa taas

Tässä samalla ku kuuntelee Soikun höpötyksiä, voi kirjootella blogia.
Pari päivää meni tosiaan kuumeessa ja silloin ei tullut paljon mitään touhuttua. Käväsin tänään ekan kerran ulkosalla, kun kuume oli laskenut. Tuntu ku olis ollu pilvessä tai jotain :D Heitti vaan päässä ja totesin, että ehkä pitää vielä vaan makoilla ja toipua rauhassa.

Vlogaus on lähteny ihan ok käyntiin. Pari videoo oon kuvannu ja ladannu tuonne tuubiin, mut lähinnä kaverit on käyny niitä kattomassa ja kommentoimassa :) Ehkä pitäis uskaltaa vaan mainostaa itseään tuolla toisten videoissa, niin vois saada lisää katsojia. Ehkä sitten joskus :)

Kattelin tuossa tylsyyteen yhden Arnold Schwarzeneggerin elokuvan; Lastentarhan kyttä tai joku semmonen. Oli kyllä hyvä pätkä :) Oon muutenki tykänny Arskan elokuvista, ehkä jotain paria lukuunottamatta. Täytyis haalia itselleen niitä tuonne dvd-hyllyyn.
Toikin vois olla hyvä idea vlogaukseen, nimittäin leffojen arvostelu! Mullakun noita leffoja sattuu oleen laidasta laitaan :P

Tässä bloggauksessa ei oo taas mitään järkeä, halusin vaan ilmoittaa olevani hieman terveempi jo, mitä pari päivää sitten :))

Veljenpoijjaat :)

On se vaan niin kivaa olla kipeä. Koko ajan johonki kohtaan kehossa sattuu ja öisin ei kykene nukkumaan, kun on niiiin hiki, vaikka nukkuisikin melkein alasti. Kuumetta tosiaan pompsahti eilen yli 38 astetta, eikä niin pienintäkään havaintoa mistä se tuli :/

Valvoin siis toissa yönä kolleegani kanssa, energiajuomaa litkien ja pelottavia pc pelejä etsien. ,

Aamusella menin äidin tykö Nekalaan. Mun veljenpojat, Miksu ja Killi, oli tulleet äiteelle torstaina hoitoon ja ovat siellä ainakin lauantaihin saakka. Noita poikia näkee sen verta harvoin, että aina kun ne tuonne äiteelle tulee hoitoon ja yöksi, on niitä lähdettävä moikkaamaan. :)

Pääsin sinne äiteelle, niin melkein heti alettiin poikien kanssa pelaamaan korttia ja hetken päästä, mentiin kerhohuoneelle pelaamaan koronaa :3 Meillä oli hirrrrveen hauskaa!

Kun pelit oli pelattu, mentiin takaisin äiteen tykö ja saatiin syömistä rinnan alle. Tässä vaiheessa mun väsymystaso oli ihan ylitsepääsemätön, joten hotkin ruokani ja menin köllöttämään äitin sängylle.

Siitä kun tokenin, mulla oli aika kaamee olo; joka paikkaa särki ja kolotti ja muutenkin tuntu siltä, että ei olis halunnu ollenkaan nousta. Kello oli ehkä jotain neljä, kun lähdin suunnistamaan kotiin päin.

Kotiin päästyäni, mun oloni vaan huononi. Koitin pari leipää syödä ja toivoin, että olo kohentuisi pikku hiljaa, mutta ei. Särky vaan jatkui, joten päätin sitte mitata kuumeeni ja hups keikkaa; nousussahan se oli. Piti niin mennä töihinkin illalla, mutta eipä musta olis siellä ollu mitään hyötyä kuumeisena ja kun ihan koko aika sattui jonnekin... :/

Nyt sitä sitte vaan maataan sängyssä ja välillä koitetaan raahautua vessaan. Pitäis kyllä jossain vaiheessa päästä apoteekkiin, nuo särkylääkkeet kun on melkein loppu.

Jep, tämmöstä siis mun viikonloppuuni. -.-

VLOG :)

http://www.youtube.com/watch?v=tQbqIcb9JX4

rohkea rokan syö, vai miten se meni. :)

Vlog? Ja AHDISTUS.

Olen tässä muutaman viikon aikana alkanut seuraamaan aktiivisesti youtubesta paria vloggaajaa.

Jännintä siinä on ehkä se, että kumpikin on iältään vasta 21v, mutta silti niiltä tulee järjettömän fiksua juttua ja kannanottoa. Ei mitään semmosta ärsyttävää teini-ininää, vaan asiallista höpötystä. Tottakai seassa on myös semmoista rennompaa settiä, miksi aina pitäisi ollakaan asiallinen ja vakava :)

Jos jotakuta kiinnostaa käydä kattomassa, niin nämä kaksi löytyvät nimellä eeddspeaks; http://www.youtube.com/user/eeddspeaks/ ja Soikkuu: http://www.youtube.com/user/soikkuu

Näiden kanssa ei tule aika pitkäksi :D

Olen alkanut harkitsemaan, että josko sitä itsekin aloittaisi vloggauksen... Vaikka kukapa mua seurais, ei varmaan kukaan. Täälläkin mulla on huimat kaksi lukijaa :P (Kiitos teille ^^;)

Tiedättekö, kuinka hemmetin ahdistavaa on elää ilman rahaa? Mää tiedän.

Ja joo, tiedän senkin, että turhan useasti taidan vinkua mun rahattomuudestani, mutta se on oikeasti iso asia meikäläiselle. Nytkin kun sain palkkani, kaikki meni vuokran maksuun. Tämä johtuu osin siitä, että on tullut otettua aikaisemmin palkkaennakkoa ja olen käyttänyt rahani ns. kuukauden etukäteen. Ketäpä muutakaan siitä voi syyttää kuin itseään? :(

Jos vaan jotenkin pääsisi irti siitä, että ei ottaisi palkkaennakkoa tai kun ottaa sitä, ei laita kaikkea heti haisemaan... Tätä tulee tuskin koskaan tapahtumaan, itseni tuntien.

Tupakkalakko on alkanut nyt virallisesti, kun eilen poltin viimeiset tupakkani pois pyörimästä.

Kohta voisin keittää teetä.

Uusi vuosi 2013

Nonniin, nyt ollaan päästy uuteen vuoteen ja toivottavasti kaikki se kakka, mitä viime vuodelta kertyi, on nyt lopullisesti jäänyt viime vuoteen.
Tein muutaman lupauksen (normaalisti en usko uuden vuoden lupauksiin), joista haluan koittaa pitää kiinni, ihan itseni vuoksi;

*Lopeta tupakointi:

- turhan moneen kertaan olen koittanut vaan lopettaa tupakoinnin, nyt ajattelin kokeilla sitä vähentämällä ja lopuksi siirtymällä näihin nicoretteihin sun muihin lopetus tabletteihin. Askissa on jäljellä kuusi tupakkia, jonka jälkeen en askia enää ostele.

*Laihduta:

- niinkuin moni tietää, olen aika lailla ylipainoinen. vihaan kroppaani ja haluan oikeasti muutoksen. Näin aluksi riittää, kun pääsisin 100 kiloon asti, eli noin 15 kiloa pitäisi saada mäkelään. Jos paino on siitä vielä laskeakseen, niin jebou :)

*Parannu diabeteksesta:

- tämä lupaus liittyy oikeastaan edelliseen. Eli jos saan painoni putoamaan, on mulla paremmat mahdollisuudet taltuttaa tuo tyypin 2 diabetes. Tarviihan siihen toki muutakin, kuin sen painon pudotuksen, mutta alotetaan siitä.

*Vaihda kahvi takaisin teehen:

- tää ei tule olemaan vaikeeta, koska join muutenkin niin harvoin kaffia. Vihreä tee, täältä tullaan <3

Näillä siis mennään kohti vuotta 2013 :) Kuinkahan kauan sitä tulee vielä sekoiltua tuon vuoden kirjoittamisen kanssa... Se on aina hämmentävää, kun on tottunut kirjoittamaan jotain ja sitten se pitääkin muuttaa :P Sama pätee varmasti niihin, jotka ovat vaihtaneet nimensä, joko avioliiton tai muun syyn vuoksi.

Vuonna 2013 syntyneet lapset ovat kuulemma onnekkaimpia, kuin muina vuosina syntyneet... hmmm... Tätäkin pääsee todistamaan, kun lapsuuden kaverini laskettuaika on helmikuussa :)

Oikein mukavaa ja piristävää vuotta 2013!!