Nyt se sitte iski. LENSSU. Mahtawata... -.-
Kipeenä pitäis levätä ja olla vaan, mut mä en oikein osaa sitä taitoa. Koko aika pitäis olla jotain touhuumassa ja pahimmassa tapauksessa heilun iltaisin karaokessa... Josko sitä nyt oikeasti vaan huilais nämä pari päivää ja sit vois ehkä mahdollisesti olla työkykyinen lauantaina. Uutta vuotta odotellessa siis...
Ei oikein tuo runosuoni nyt kuki, joten parempi jättää tämä teksti tyngäksi. Ehkä joku toinen päivä sitte lisää tekstiä.
torstai 29. joulukuuta 2011
maanantai 26. joulukuuta 2011
Suku on PAHIN?
Pitkään aikaan en ookaan kirjoitellut, mutta nyt kiehuu sen verran, että pakko päästää höyryjä pihalle...
Kyse on siis meidän suvusta. Silloin kun oltiin pienempiä, pidettiin tiiviisti yhteyttä niin isän kuin äidinkin puolen sukulaisiin ja oltiin juhlimassa jokaiset kissanristiäiset. Nykyään, näin vanhempana, niitä juhlia on ollut vähempi. Mä itse vihaan sukujuhlia, koska alkaa ahdistamaan se ihmispaljous. Ei siis niin väliä, mun osaltani. Äiti on ihan toista maata... Sille nuo sukujuhlat on oikeastaan ainut tapa pitää sukulaisiin yhteyttä ja nyt tää viimeisin "tempaus" pisti mun vereni kiehumaan, äitinki puolesta.
Äidillä on siis äitipuoli, jolla on kohta 80-vuotis juhlat. Viime kesänä, kun oltiin kummieni keskimmäisen lapsen rippijuhlissa, Eila-mummu (jos tätä kääkkää siksi voi kutsua) pyysi henkilökohtaisesti näihin juhliinsa Jounin (keskimmäinen isoveljeni) ja äitin... Ja nyt ihan yht'äkkiä hän onkin päättänyt, että äiti ja Jouni ei olekaan tervetulleita näihin juhliin! Syynä siis se, että ei pidetä yhteyttä. Äiti vakuutti mulle, että sitä ei haittaa, vaikka ei saanutkaan kutsua juhliin, vaikka tilasikin valtavat kukkavihkot tätä tapahtumaa varten. Mä vaan satun tuntemaan äitini turhankin hyvin ja tiedän tasan tarkkaan sen, että pettynyt se on. Jos olisin äiti, peruisin sen tilauksen ja lähettäisin niiden kukkien sijaan risuja tai vaihtaisin kukat suoraan esim. liljoiksi, eikös ne oo hautajaiskukkia?
Pointtina siis se, että mun mielestäni äiti ei ansaitse tollaista kohtelua omilta sukulaisiltaan. Mitä niin pahaa äiti on mukamas tehny, että sitä kohdellaan tällä tavalla?? Siellä rippijuhlissakin osa sukulaisista kulki niin nenä pystyssä, että jo siitä olis pitäny kai päätellä, ettei meitä arvosteta juurikaan...
Äiti täyttää kohta 60-vuotta ja mä pidän huolen, ettei sinne tule yksikään kusipää pilaamaan niitä juhlia!
Niinkuin aikaisemmin jo sanoinkin, mulle tuo suku ei oo koskaan ollu niin tärkee juttu. Kummit on tottakai tärkeitä ja niiden lapset ja muutama muukin sukulainen, jonka kanssa on oikeasti tekemisissä... Mutta tommoset Eila-mummut vois painua------------- >=/
Eipä mulla muuta, vituttaa.
Kyse on siis meidän suvusta. Silloin kun oltiin pienempiä, pidettiin tiiviisti yhteyttä niin isän kuin äidinkin puolen sukulaisiin ja oltiin juhlimassa jokaiset kissanristiäiset. Nykyään, näin vanhempana, niitä juhlia on ollut vähempi. Mä itse vihaan sukujuhlia, koska alkaa ahdistamaan se ihmispaljous. Ei siis niin väliä, mun osaltani. Äiti on ihan toista maata... Sille nuo sukujuhlat on oikeastaan ainut tapa pitää sukulaisiin yhteyttä ja nyt tää viimeisin "tempaus" pisti mun vereni kiehumaan, äitinki puolesta.
Äidillä on siis äitipuoli, jolla on kohta 80-vuotis juhlat. Viime kesänä, kun oltiin kummieni keskimmäisen lapsen rippijuhlissa, Eila-mummu (jos tätä kääkkää siksi voi kutsua) pyysi henkilökohtaisesti näihin juhliinsa Jounin (keskimmäinen isoveljeni) ja äitin... Ja nyt ihan yht'äkkiä hän onkin päättänyt, että äiti ja Jouni ei olekaan tervetulleita näihin juhliin! Syynä siis se, että ei pidetä yhteyttä. Äiti vakuutti mulle, että sitä ei haittaa, vaikka ei saanutkaan kutsua juhliin, vaikka tilasikin valtavat kukkavihkot tätä tapahtumaa varten. Mä vaan satun tuntemaan äitini turhankin hyvin ja tiedän tasan tarkkaan sen, että pettynyt se on. Jos olisin äiti, peruisin sen tilauksen ja lähettäisin niiden kukkien sijaan risuja tai vaihtaisin kukat suoraan esim. liljoiksi, eikös ne oo hautajaiskukkia?
Pointtina siis se, että mun mielestäni äiti ei ansaitse tollaista kohtelua omilta sukulaisiltaan. Mitä niin pahaa äiti on mukamas tehny, että sitä kohdellaan tällä tavalla?? Siellä rippijuhlissakin osa sukulaisista kulki niin nenä pystyssä, että jo siitä olis pitäny kai päätellä, ettei meitä arvosteta juurikaan...
Äiti täyttää kohta 60-vuotta ja mä pidän huolen, ettei sinne tule yksikään kusipää pilaamaan niitä juhlia!
Niinkuin aikaisemmin jo sanoinkin, mulle tuo suku ei oo koskaan ollu niin tärkee juttu. Kummit on tottakai tärkeitä ja niiden lapset ja muutama muukin sukulainen, jonka kanssa on oikeasti tekemisissä... Mutta tommoset Eila-mummut vois painua------------- >=/
Eipä mulla muuta, vituttaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)