Unelma, joka toteutui...

Niinhän se on, että toiset toteuttavat unelmiaan ja toiset vain junnaa paikallaan...
Onneksi rakas veljeni toteutti unelmansa. Toivoisin, että itsekin voisin vielä joskus levyttää...

Jippu - Kii (official)

Topi Sorsakoski ~1952-2011~

Juuri äsken tulin kotiin. Tämmöistä se yötyöläisen elämä on; yöllä kuuden maissa nukkumaan ja herääminen tapahtuu siinä puolen päivän korvilla.

Töiden jälkeen, menin kyläilemään. Kylässä katsoimme dokumentin Topi Sorsakosken viimeisen levyn teosta "Tummansininen Sävel". Dokumentti kesti hieman päälle puolen tunnin, mutta jokainen minuutti oli kiinnostava. Osittain, minua ahdisti. Mestari antoi haastatteluita happi"viikset" kasvoilla... Hän myös levytti nuo viikset kasvoillaan.
Olen pariin otteeseen kuunnellut tuon levyn lävitse ja niinkuin Topi itsekin dokumentissa totesi, niin herranjestas, taustat on tehty kauniisti. Puhdasta soitantaa... viuluja... pianoa... <3

Minun lempparini tuolta levyltä on Tuopin jäljet-kappale. Se tuo mieleeni oman isäni... Ja Sorsakoski tulkitsee kappaleen niin upeasti. Kyyneliltä en voi välttyä.

Tuon dokumentin jälkeen tajuaa oikeasti, kuinka paljon Topi rakasti työtään. Ja kuinka paljon hän rakasti fanejaan, levyttämällä, vaikka olikin sairas.
Pedro Hietanen toivoo, että ihmiset kuulevat, kuinka levy on tehty Suurella Sydämellä.

Minä ainakin kuulen sen. Kuulkaa tekin.

http://youtu.be/_qhbI6thl1U

Pub Kultainen Apina, Hervanta- 21-vuotta!

Istuin eilen kantapaikassani puolen tunnin ajan, nauttien kylmää pepsimaxia ja baaritiskillä "notkuen". Kuuntelin, kuinka vakiasiakkaat jorisivat alkavasta jääkiekkopelistä ja samalla naureskelin niiden jutuille baarimikkojen kanssa. Työntekijät tuumailivat, että montakohan päivää putkeen eräs herra ajatteli tällä kertaa ryypätä.

Sitten kuului lasin helinää. Juurikin tämä samainen herra pudotti kaljatuoppinsa maahan. Baarimikot vain pyörittelivät päitään ja totesivat, että nyt oli herran aika lähteä kotiin. Baarin omistaja meni paikalle harjan ja kihvelin kanssa, siivosi lasinsirut pois ja hymyili vain leveästi. Mitä lie mahtoi miettiä.

Herra sitten kuitenkin kysyi omistajalta, että mitä oli velkaa rikkoutuneesta tuopista, johon omistaja totesi leppoisasti: "Et mitään, mukavaa peli-iltaa!". Herra vastasi: "Kiitos, sitä samaa. Olepa nyt varovainen niiden lasien kanssa.". Tämän jälkeen herra poistui baarista.

Tässä baarissa on pubin puoleisilla seinillä paljon kaikenmoista "tavaraa"; Eri maiden seteleitä, kortteja, valokuvia, käyntikortteja, kolikoita ja jopa yksi heijastinkin siellä roikkui. Siinä vaiheessa mietin, kuinka vanha baari olikaan ja kuinka paljon ne seinät ovat nähneet vuosien aikana. Kuinka paljon tarinoita niihin seiniin oikeasti liittyykään? Jos joskus uskaltaisi, voisin ehkä kysyä tätä baarin omistajalta. En siltikään usko, että hänkään aivan kaikista tavaroista pystyy kertomaan eri tarinoita.

Sen puolen tunnin aikanakin tapahtui vaikka mitä... Miettikääpä, mitä kaikkea siellä on tapahtunut 21 vuoden aikana?

KaRaOke

Eilen tajusin taas, kuinka paljon mun elämäni ympärillä pyörii vain karaoke. Töissä ollessa sitä ei niinkään ajattele, koska se käy jo rutiinista, mutta vapaalla ollessa... Se onkin toinen juttu. 

Koko aika jostain suunnasta putkahtaa esiin asiana tai ajatuksena "karaoke".

Jos en istu tietovisassa ja karaokessa viikolla, teen joko ajatustyötä tai sitten muuten keskustelen karaokesta. Johtunee varmasti myös siitä, että mulla on ystäviä niin paljon karaokepiireistä... Mutta voisi sitä kai muutakin tehdä vapaallaan, kuin puhua KARAOKESTA??

Kai mä jollain tavalla myös stressaan työtäni. Ajattelen ihan liikaa ja sitten iskee ahdistus.

Ihan niinkuin eilisiltanakin, kun sain kuulla, että työstäni on valitettu, kuulemma useaan otteeseen eräässä ravintolassa. Aloin tosissani miettimään, että mitä olen tehnyt väärin?

Ja siksi en saanut varmasti nukuttuakaan tarpeeksi... Enkä vieläkään ole saanut vastausta tähän.

Marraskuu. Toivotaan, että tämä kuukausi tuo mukanaan jotain uutta ja mukavaa. Ei tätä vuotta muuten jaksa loppuun asti.