Seinää Potkii TÄYSII!!!

Ihmiset intoilee aina viikonlopusta. Normaaleilla ihmisillä on silloin vapaata... Mä lukeudun niihin "ei normaaleihin" ihmisiin, jotka viettää viikonloppunsa katsellen normaali ihmisten humalatilaa ja kuunnellen mitä mahtavimpia karaoke suorituksia. Ehkä hienointa siinä on se, että mä tavallaan teen niistä ihmisistä sen illan tähtiä, levyjä pyörittämällä ja tsemppaamalla.
Vaikka mä kuinka koitan olla ystävällinen ja oikein hyvä asiakaspalvelija, kaikille se ei vaan riitä.

Perjantai-iltana olin paska DJ, koska mulla ei ollut soitettavana "tämän päivän hittejä".
A:"Soita se Jaggeri, she Maruun Faiffin piisi"
M:"Sori, ei löydy niin tuoreita biisejä meiltä."
A:"No okei, laita shitte se Sexy biisi. Tai she Loca Piipol."
M:"Valitettavasti nekin on liika tuoreita... Käviskö ehkä Lady Gaga? Tai sitten ysäri? Sielläki on aikamoisia jammailu biisejä, hyviä hittejä"(Pieni vinkkaus).
A:"Mikäs helvetin DJ shää muka olet??! Eihän shulla ole mitään oikeessshti hyvää musaa!"
M:"Valitan, ei vain löydy näitä tuoreimpia hittejä..."
A:"Haista home, ihan shama..."

Asiakas käveli takaisin omalle paikalleen ja alko huutamaan musiikin yli: "Toi DJ on shaatana ihan paska! Ei sillä oo mitään muuta ku humppaa täällä!"
Tämän jälkeen heitin vain luurit korvilleni ja aloin miettimään seuraavaa biisiä. Ajattelin että What Ever... Miellytin itseäni laittamalla Mariskan A-N-T-E-E-X-I:n.

Lauantaina keikka sujui suurinpiirtein mukavasti. Ihmiset olivat iloisia ja leppoisia.
Kunnes sitten tuli illan viimeinen karaokekappale... Aikuinen nainen, Ah!
Aloin laittamaan tavaroita kasaan ja siinä samassa huomasin, kuinka eräs asiakas viittoi minua luokseen. Hymy huulilla menin hänen luokseen.
A:"Mitenkäs tää on mahdollista, että tuo nainen pääsi laulamaan kolme kertaa, mutta minä en kertaakaan??"
M:"Ahaa, milläs nimellä toit lapun?"
A:"Siinä lapussa luki Kipa ja Kikka."
M:"No voi ei, minä kun luulin, että se lappu on Kikan lappu," (Kikka oli siis aikaisemmin jo laulanut omia biisejä...)
A:"EI VAAN SE OLI MINUN LAPPUNI!"
M:"Olisitkos sitten yksin laulanut sen, vaikka Kikan nimi luki lapussa myös?"
A:"No en, kun Kikan kanssa. Enkai mä siihen muuten Kikan nimeä olis laittanu."
Tässä vaiheessa olin jo niin väsynyt, etten jaksanut alkaa selittämään lappujärjestystä, vaan totesin vain: "Voi pahus, olisit tullut sanomaan, että se lappu on teidän yhteinen. Luulin tosiaan, että pelkkä Kikka laulaa... En valitettavasti voi enää tilanteelle mitään, kun tuo valomerkkikin on jo tullut."
A:"Minä en tule sanomaan mitään, koska luotan SINUN ammattitaitoosi. Mutta ei näemmä olisi pitänyt luottaa."
M:"Pahoittelen, toivottavasti ensi kerralla on töissä joku minua järkevämpi ihminen ja pääset laulamaan. Nyt minun on kyllä mentävä, laittamaan laitteet kasaan." Tämän jälkeen vain poistuin paikalta, enkä uskaltanut enää edes katsoa asiakasta päin...

Joskus mietin, että olenko valinnut oikean alan... Onneksi tällaisia tilanteita tulee hirmu vähän ja suurin osa keikoista ovat todella mukavia.
Tällä hetkellä vaan fiilis on juurikin tuon otsikon mukainen. Tosin, tekisi mieli hakata päätä seinään, tuon potkimisen tilalla.

Jepulis jee...

Uusi Blogi, jeij!

Kuulen musiikkia. Päätän olla avaamatta silmiäni ja ennustaa kellon olevan vielä liian vähän.
Jostain kumman syystä, avaan silmäni ja vilkaisen kelloa; tasan 10:00.
Kova puheensorina kaikuu korvissani, erittäin huonon musiikin lisäksi. Kissa raaputtaa vessan ovea.
Vihdoin totean, kuinka turhaa sängyssä makaaminen on ja nousen ylös vuoteesta. Luovutin siis tänäkin aamuna.

Voitte vain kuvitella, kuinka väsynyt ihminen on, kun on ensin edellis illan ja yön ollut töissä, koittanut olla hyvä asiakaspalvelija... Vihdosta viimein pääsee kotiin syömään ja nauttimaan istumisesta... Kampeaa sänkyynsä nukkumaan noin klo 05:45 ja herää sitten turhanpäiväisiin metakoihin, liian aikaisin. -.-
TODELLA VÄSYNYT. Varsinkin, kun edellisenä yönä kävi aivan samalla tavalla.

Mitäpä muutakaan sitten voisin tehdä heti aamu kymmeneltä, silmät ristissä ja tukka pystyssä? Tietenkin avata tietokoneeni, tarkistaa naamakirjan ja aloittaa kirjoittamaan uutta blogia!
Tykkään kirjoittamisesta. Siinä mielessä tämmöinen blogi onkin oikein kätevä juttu. Harmi vain, että en välttämättä muista joka päivä olla kirjoittamassa. Mutta ehkä sekin on merkki jonkinlaisesta elämästä. Ehken olekaan tietokoneeni vanki. Lohduttavaa, eikö vain.


Veikkaan, etten tule saamaan juurikaan lukijoita, mutta en välitä siitä. Kirjoitankin tätä vain itseäni varten. Saan pohdittua asioita ja päivien tapahtumia ihan itsekseni.
Ihmisen mielessä virtaa miljoonia asioita päivittäin. Hulluksihan siinä tulisi, jollei niitä asioita saisi jotenkin purettua. Ylistys siis blogeille, nykyajan päiväkirjoille.

Eiköhän tämä pätkä riitä aloitukseksi. Itse olen ainakin tyytyväinen.