Kuulen musiikkia. Päätän olla avaamatta silmiäni ja ennustaa kellon olevan vielä liian vähän.
Jostain kumman syystä, avaan silmäni ja vilkaisen kelloa; tasan 10:00.
Kova puheensorina kaikuu korvissani, erittäin huonon musiikin lisäksi. Kissa raaputtaa vessan ovea.
Vihdoin totean, kuinka turhaa sängyssä makaaminen on ja nousen ylös vuoteesta. Luovutin siis tänäkin aamuna.
Voitte vain kuvitella, kuinka väsynyt ihminen on, kun on ensin edellis illan ja yön ollut töissä, koittanut olla hyvä asiakaspalvelija... Vihdosta viimein pääsee kotiin syömään ja nauttimaan istumisesta... Kampeaa sänkyynsä nukkumaan noin klo 05:45 ja herää sitten turhanpäiväisiin metakoihin, liian aikaisin. -.-
TODELLA VÄSYNYT. Varsinkin, kun edellisenä yönä kävi aivan samalla tavalla.
Mitäpä muutakaan sitten voisin tehdä heti aamu kymmeneltä, silmät ristissä ja tukka pystyssä? Tietenkin avata tietokoneeni, tarkistaa naamakirjan ja aloittaa kirjoittamaan uutta blogia!
Tykkään kirjoittamisesta. Siinä mielessä tämmöinen blogi onkin oikein kätevä juttu. Harmi vain, että en välttämättä muista joka päivä olla kirjoittamassa. Mutta ehkä sekin on merkki jonkinlaisesta elämästä. Ehken olekaan tietokoneeni vanki. Lohduttavaa, eikö vain.
Veikkaan, etten tule saamaan juurikaan lukijoita, mutta en välitä siitä. Kirjoitankin tätä vain itseäni varten. Saan pohdittua asioita ja päivien tapahtumia ihan itsekseni.
Ihmisen mielessä virtaa miljoonia asioita päivittäin. Hulluksihan siinä tulisi, jollei niitä asioita saisi jotenkin purettua. Ylistys siis blogeille, nykyajan päiväkirjoille.
Eiköhän tämä pätkä riitä aloitukseksi. Itse olen ainakin tyytyväinen.
Tästä saat ainakin yhen lukijan :D
VastaaPoistaEn mäkään kirjota blogiin kovin usein, mutta aina välillä kuitenkin. Eikä siellä koskaan mitään järisyttävän mielenkiintosta oo, joten ei oo lukijoitakaan :D Mutta se on silti ihan kiva pitää itseään varten.
-Lilli-