Kuntoilukuume

Huomenta,

tässä sitä istutaan kellon näyttäessä aivan liian vähän (8:22).
Nousin aikaisin ylös tänään, koska mun poikaystäväkin nousi. En halunnut jäädä yksinään uinumaan sinne sen sänkyyn :P
Kun pääsin kotiin, laitoin pyykkikoneen rullaamaan ja pakkasin jo valmiiksi mun salikassia. KYLLÄ!
Olen aloittanut jälleen kuntosalilla käynnin 0/
Elixialla en käy enää, turhan kallis ja liian kaukana. Onneksi tuo GoGo on melkein tossa vieressä, matka kestää vaan 10min. kävellen :)
Väsymys meinaa kyllä viedä musta voiton... Koko aika simmut lupsuu kiinni -.-

Viikonloppuna olin töissä ja mun poikaystävän kanssa. Katseltiin Rocky elokuvia, jotka oli yllättävän hyviä. Oonhan mää niitä silloin joskus kersana tiirannu, mutta ei ollu pahemmin muistikuvia tapahtumista. Hyvä Syltty!

Eipä tässä sen kummempia, kohti uutta viikkoa... :)

Kesän kaipuu

Kattelin tuossa hetko sitten tämänpäiväisen salkkarijakson ja ai että, kun aloin kaivata kesää!
T-paita kelit, auringon lämpö... Menispä tämä talvi nopeasti ohitse.

Onhan talvessakin puolensa... Vai onko?`Tällä hetkellä mulle ei tule oikeen mitään positiivista mieleen talvesta. Puut ja luonto on muutenkin ihan kaunis tuossa lumipeitteessä. Se taitaa olla ainut asia, mitä pidän positiivisena talvessa. Paljon enemmän tulee mieleen negatiivisia ajatuksia; kuiva iho, kylmyys, liika lumi... Talvella ei oikein viitsi lähteä shoppailemaankaan, kun pitää ensin pukea kauheat vaatekerrokset kotona, että pärjää ulkona ja sitten kun haluaa kokeilla kaupassa jotain vaatetta, joutuu kuorimaan itteään niistä vaatekerroksista ulos.

Aurinko alkoi paistaa, talvi taisi kuulla mun ajatukset ^^;

Näillä mennään!

Elämää tyypin 2 diabeteksen kanssa

"Aikuistyypin diabeteksessä insuliinin eritys haiman endokriinisesta osasta on heikentynyt pitkittyneen insuliinin ylituotannon seurauksena. Lisäksi insuliinin vaikutus soluihin on heikentynyt (insuliiniresistenssi), minkä takia haimassa sijaitsevien Langerhansin saarekkeiden betasolut alkavat aluksi tuottaa liikaa insuliinia. Solut kuitenkin väsyvät, jolloin tuotanto vähenee. Tällöin glukoosin otto soluihin heikkenee ja veren glukoosipitoisuus kasvaa."

Mulla tää sairaus on ollut jo muutaman vuoden. Olin muistaakseni ammattikoulussa, kun ekan kerran pääsin käymään diabeteshoitajalla. Käytiin läpi, millaista ruokaa pitäisi syödä ja miten liikunnan määrää tulisi lisätä.

Aluksi olinkin ihan vakavissani tämän sairauden kanssa, kävin säännöllisesti hoitajan luona ja jaksoin mittailla verensokeriani, söin lääkkeeni ja sitä rataa... Jossain vaiheessa sitten kävi niin, että huomasin lääkkeen tehonneen ja päätin ITSE, että en tarvitse mokomia lääkkeitä. Miksi syödä lääkettä, kun sokerit olivat tasapainossa ja ns. oireetkin olivat melkein hävinneet?

Niinpä niin, pärjäsinhän mää jonkin aikaa ilman niitä lääkkeitä. Kunnes sitten kerran olin kirjastossa netissä surffaamassa ja ihan yht´äkkiä mun silmissäni sumeni. Muistan laittaneeni silmät kiinni ja peittäneeni ne käsilläni. Tunsin kuinka mun silmät pyöri päässä ja kuinka aloin haukkomaan henkeä. En pystynyt hallitsemaan liikkeitäni, käsiäni, jalkojani. Sain jonkinlaisen kohtauksen... 

Tämän kohtauksen loputtua katselin hetken ympärilleni ja huomasin, ettei kukaan kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Häpeillen poistuin kirjastosta kotia kohti.

"Diabeetikoilla esiintyy aivoverenkierron häiriöitä 2–3 kertaa enemmän kuin muilla."

Tämä tapaus havahdutti itseni. Tajusin, että ei ole leikkimistä. Mun pitää pitää itsestäni huoli, ettei käy hassusti.

Jälleen kerran aloin käymään säännöllisesti omalla lääkärillä sekä diabeteshoitajalla, aloitin uudestaan noiden lääkkeiden syönnin. 

En tiedä miksi, mutta aikani syötyä tuota lääkettä, aloin olla hajamielinen, enkä aina muistanut ottaa lääkettäni. 

Siksi mulla on liiankin usein käynyt niin, että unohdan lääkkeen ottamisen kokonaan. Sitten joudun tavallaan uudestaan aloittamaan lääkityksen ja aina palaan samaan lähtöruutuun. Enkö sitten ihan aikuisten oikeasti ymmärrä ja tajua pitää itsestäni huolta? Enkö opi virheistäni?

"Oireet voivat olla lievät tai puuttua kokonaan, jolloin tauti yleensä todetaan yleisen terveystarkastuksen yhteydessä. Tyypillisimpiä oireita ovat suun kuivuminen, lisääntynyt virtsan eritys ja siitä johtuva janon tunne, jatkuva väsymys ja tahaton laihtuminen.

Silmänpohjan muutokset voi tuntua heikentyneenä näkökykynä. Raajoissa ilmenee tunnottomuutta. Jalkapohjien päkiöissä voi tuntua nesteen aiheuttamaa turvotusta. Se on tyypillinen diabetenksen oire. Se johtunee laskimoverenkierron häiriöistä jaloissa."

Turhan tuttua tuo suun kuivuminen ja lisääntynyt virtsan eritys. Tahatonta laihtumista en ole kyllä havainnut...

Väsymys on myös yksi oireista. Kun sokerit nousevat liian korkealle, alkaa väsyttää.

Onneksi näköön ja jalkojen verenkiertoon tämä sairaus ei ole vielä vaikuttanut meikäläisen kohdalla.

Kyllä sitä välillä miettii, että miten tää elämä tähän meni. Että miksi helvetissä juuri mulle piti tulla tämmöinen sairaus?

Mun keskimmäinen isoveli on myös ylipainoinen ja ei sillä tämmöisiä sairauksia ole. Nuorin on saanu ne paskimmat geenit? Ei voi tietää.

Noh, toivon että tänä vuonna saisin sairauteni kuriin ja itselläni riittäisi voimia taistella tätä sairautta vastaan.

Tuki on toki tarpeellista, sitä vaan ei ole aina saatavilla. Tuntuu oikeasti välillä siltä, että olen aika yksin tämän sairauteni kanssa...

Tänään pitää lähteä hakemaan lisää liuskoja verensokerimittariin, samalla pääsee teekupposelle vanhan ystävän kanssa :)

Nyt juon Japan Senchaa.

Muistoja muistoja biisit tuo...

Yö on mennyt valvoessa. Katselen tässä semmoista sarjaa kuin Laura, jonka tiimoilta sain inspiksen kirjoittaa vähän lisää blogia. Sarjassa soi lähinnä Nylon Beat ja Kemopetrol, jotka tuo itselle joitakin muistoja mieleen...
Muistan kuinka tuolloin 90-luvulla istuin huoneessani ja kuuntelin vain musiikkia. Selasin sitä ns. sisältöluetteloa, mistä löytyy laulujen sanoja, valokuvia ja artistien kiitokset. Minä tutkin niitä laulujen sanoja. Jos satuin löytämään jonkun mielenkiintoisen kappaleen, saatoin soittaa sen useampaan kertaan ja lukea niitä sanoja sitä mukaa. Näin sanat jäivät aika hyvin päähäni.

Tahdonkin nyt jakaa pari biisiä kanssanne ja mahdollisesti kertoa, mitä se tuo mieleeni, jos vain muistan ;)

Mun yksi lemppari bändeistä, iki ihana BSB. Tämä biisi oli meikäläiselle joskus todella tärkeä, koska parin kaverin kanssa tehtiin tähän kappaleeseen oma koreografia. Kaverini kävi säännöllisesti hiphop-tunneilla ja koska minulla ei ollut sellaiseen varaa, pyysin kaveriani opettamaan tuota tanssia minulle :)

Muistan useasti harjoitelleeni huoneessani pyykkien seassa (minun huoneessa oli ripustettuna seinästä toiseen pyykkinarua ja siinä kuivattiin lakanoita) ja kun mielikuvitusta riitti, kuvittelin tanssivani yleisölle. Oli se vaan niin siistiä!

Laura Närhen parasta aikaa... Elokuva nimeltä Young Love. En juurikaan muista, mitä siinä leffassa tapahtuu, mutta tämän biisin muistan. Tyttö ja poika tanssivat hitaita. <3

Ja jälleen BSB:tä. Tämän kappaleen sanat halusin erityisesti opetella ulkoa. Ja tuleehan tätä laulettua joskus karaokessakin :P Mutta hieno biisi.

Sittenpä sitten... Ei niin hyviä muistoja. Tämän kappaleen tahdissa tanssin ensimmäiset hitaani. Taisin olla viidennellä luokalla ja olin aika hämilläni tapahtumasta. Loppujen lopuksi sain tietää, että tälle pojalle, joka haki minut tanssimaan, oli maksettu, että hakisi minua tanssimaan hitaita kanssaan... Silti tykkäilen tästä biisistä.

Tähän biisiin muistan ihastuneeni tai rakastuneeni. Ylipäänsä koko tämä naikkareiden levy lämmitti meikäläisen sydäntä. :)

Onhan noita monia muitakin biisejä, mitkä olisi pitänyt jakaa. Nuo ovat vain ehkä ne tärkeimmät ja joista tulee eniten muistoja mieleen.

Hieno 90-luku <3

Olen elossa taas

Tässä samalla ku kuuntelee Soikun höpötyksiä, voi kirjootella blogia.
Pari päivää meni tosiaan kuumeessa ja silloin ei tullut paljon mitään touhuttua. Käväsin tänään ekan kerran ulkosalla, kun kuume oli laskenut. Tuntu ku olis ollu pilvessä tai jotain :D Heitti vaan päässä ja totesin, että ehkä pitää vielä vaan makoilla ja toipua rauhassa.

Vlogaus on lähteny ihan ok käyntiin. Pari videoo oon kuvannu ja ladannu tuonne tuubiin, mut lähinnä kaverit on käyny niitä kattomassa ja kommentoimassa :) Ehkä pitäis uskaltaa vaan mainostaa itseään tuolla toisten videoissa, niin vois saada lisää katsojia. Ehkä sitten joskus :)

Kattelin tuossa tylsyyteen yhden Arnold Schwarzeneggerin elokuvan; Lastentarhan kyttä tai joku semmonen. Oli kyllä hyvä pätkä :) Oon muutenki tykänny Arskan elokuvista, ehkä jotain paria lukuunottamatta. Täytyis haalia itselleen niitä tuonne dvd-hyllyyn.
Toikin vois olla hyvä idea vlogaukseen, nimittäin leffojen arvostelu! Mullakun noita leffoja sattuu oleen laidasta laitaan :P

Tässä bloggauksessa ei oo taas mitään järkeä, halusin vaan ilmoittaa olevani hieman terveempi jo, mitä pari päivää sitten :))

Veljenpoijjaat :)

On se vaan niin kivaa olla kipeä. Koko ajan johonki kohtaan kehossa sattuu ja öisin ei kykene nukkumaan, kun on niiiin hiki, vaikka nukkuisikin melkein alasti. Kuumetta tosiaan pompsahti eilen yli 38 astetta, eikä niin pienintäkään havaintoa mistä se tuli :/

Valvoin siis toissa yönä kolleegani kanssa, energiajuomaa litkien ja pelottavia pc pelejä etsien. ,

Aamusella menin äidin tykö Nekalaan. Mun veljenpojat, Miksu ja Killi, oli tulleet äiteelle torstaina hoitoon ja ovat siellä ainakin lauantaihin saakka. Noita poikia näkee sen verta harvoin, että aina kun ne tuonne äiteelle tulee hoitoon ja yöksi, on niitä lähdettävä moikkaamaan. :)

Pääsin sinne äiteelle, niin melkein heti alettiin poikien kanssa pelaamaan korttia ja hetken päästä, mentiin kerhohuoneelle pelaamaan koronaa :3 Meillä oli hirrrrveen hauskaa!

Kun pelit oli pelattu, mentiin takaisin äiteen tykö ja saatiin syömistä rinnan alle. Tässä vaiheessa mun väsymystaso oli ihan ylitsepääsemätön, joten hotkin ruokani ja menin köllöttämään äitin sängylle.

Siitä kun tokenin, mulla oli aika kaamee olo; joka paikkaa särki ja kolotti ja muutenkin tuntu siltä, että ei olis halunnu ollenkaan nousta. Kello oli ehkä jotain neljä, kun lähdin suunnistamaan kotiin päin.

Kotiin päästyäni, mun oloni vaan huononi. Koitin pari leipää syödä ja toivoin, että olo kohentuisi pikku hiljaa, mutta ei. Särky vaan jatkui, joten päätin sitte mitata kuumeeni ja hups keikkaa; nousussahan se oli. Piti niin mennä töihinkin illalla, mutta eipä musta olis siellä ollu mitään hyötyä kuumeisena ja kun ihan koko aika sattui jonnekin... :/

Nyt sitä sitte vaan maataan sängyssä ja välillä koitetaan raahautua vessaan. Pitäis kyllä jossain vaiheessa päästä apoteekkiin, nuo särkylääkkeet kun on melkein loppu.

Jep, tämmöstä siis mun viikonloppuuni. -.-

VLOG :)

http://www.youtube.com/watch?v=tQbqIcb9JX4

rohkea rokan syö, vai miten se meni. :)

Vlog? Ja AHDISTUS.

Olen tässä muutaman viikon aikana alkanut seuraamaan aktiivisesti youtubesta paria vloggaajaa.

Jännintä siinä on ehkä se, että kumpikin on iältään vasta 21v, mutta silti niiltä tulee järjettömän fiksua juttua ja kannanottoa. Ei mitään semmosta ärsyttävää teini-ininää, vaan asiallista höpötystä. Tottakai seassa on myös semmoista rennompaa settiä, miksi aina pitäisi ollakaan asiallinen ja vakava :)

Jos jotakuta kiinnostaa käydä kattomassa, niin nämä kaksi löytyvät nimellä eeddspeaks; http://www.youtube.com/user/eeddspeaks/ ja Soikkuu: http://www.youtube.com/user/soikkuu

Näiden kanssa ei tule aika pitkäksi :D

Olen alkanut harkitsemaan, että josko sitä itsekin aloittaisi vloggauksen... Vaikka kukapa mua seurais, ei varmaan kukaan. Täälläkin mulla on huimat kaksi lukijaa :P (Kiitos teille ^^;)

Tiedättekö, kuinka hemmetin ahdistavaa on elää ilman rahaa? Mää tiedän.

Ja joo, tiedän senkin, että turhan useasti taidan vinkua mun rahattomuudestani, mutta se on oikeasti iso asia meikäläiselle. Nytkin kun sain palkkani, kaikki meni vuokran maksuun. Tämä johtuu osin siitä, että on tullut otettua aikaisemmin palkkaennakkoa ja olen käyttänyt rahani ns. kuukauden etukäteen. Ketäpä muutakaan siitä voi syyttää kuin itseään? :(

Jos vaan jotenkin pääsisi irti siitä, että ei ottaisi palkkaennakkoa tai kun ottaa sitä, ei laita kaikkea heti haisemaan... Tätä tulee tuskin koskaan tapahtumaan, itseni tuntien.

Tupakkalakko on alkanut nyt virallisesti, kun eilen poltin viimeiset tupakkani pois pyörimästä.

Kohta voisin keittää teetä.

Uusi vuosi 2013

Nonniin, nyt ollaan päästy uuteen vuoteen ja toivottavasti kaikki se kakka, mitä viime vuodelta kertyi, on nyt lopullisesti jäänyt viime vuoteen.
Tein muutaman lupauksen (normaalisti en usko uuden vuoden lupauksiin), joista haluan koittaa pitää kiinni, ihan itseni vuoksi;

*Lopeta tupakointi:

- turhan moneen kertaan olen koittanut vaan lopettaa tupakoinnin, nyt ajattelin kokeilla sitä vähentämällä ja lopuksi siirtymällä näihin nicoretteihin sun muihin lopetus tabletteihin. Askissa on jäljellä kuusi tupakkia, jonka jälkeen en askia enää ostele.

*Laihduta:

- niinkuin moni tietää, olen aika lailla ylipainoinen. vihaan kroppaani ja haluan oikeasti muutoksen. Näin aluksi riittää, kun pääsisin 100 kiloon asti, eli noin 15 kiloa pitäisi saada mäkelään. Jos paino on siitä vielä laskeakseen, niin jebou :)

*Parannu diabeteksesta:

- tämä lupaus liittyy oikeastaan edelliseen. Eli jos saan painoni putoamaan, on mulla paremmat mahdollisuudet taltuttaa tuo tyypin 2 diabetes. Tarviihan siihen toki muutakin, kuin sen painon pudotuksen, mutta alotetaan siitä.

*Vaihda kahvi takaisin teehen:

- tää ei tule olemaan vaikeeta, koska join muutenkin niin harvoin kaffia. Vihreä tee, täältä tullaan <3

Näillä siis mennään kohti vuotta 2013 :) Kuinkahan kauan sitä tulee vielä sekoiltua tuon vuoden kirjoittamisen kanssa... Se on aina hämmentävää, kun on tottunut kirjoittamaan jotain ja sitten se pitääkin muuttaa :P Sama pätee varmasti niihin, jotka ovat vaihtaneet nimensä, joko avioliiton tai muun syyn vuoksi.

Vuonna 2013 syntyneet lapset ovat kuulemma onnekkaimpia, kuin muina vuosina syntyneet... hmmm... Tätäkin pääsee todistamaan, kun lapsuuden kaverini laskettuaika on helmikuussa :)

Oikein mukavaa ja piristävää vuotta 2013!!