Köyhät

Joopa joo... alkaa mennä maku kokonaan tästä paskasta elämisestä.
Mistään ei tuu rahaa, vaikka töitä tekee niska limassa, joskus jopa 24/7.
Koko aika saa olla lainaamassa jolta kulta tai kerjäämässä äiteeltä rahaa... 
Oon jo 26-vuotias ja on aika naurettavaa, etten tule toimeen itsekseni. :/
Haluaisin toki, mutta ku pitää olla kahlittuna tähän nykyiseen työhön. Onneks nää kahleet irtoo helmikuun lopulla. Sit on aika pitää lomaa.

Eilen olin murun kanssa kattomassa CMX:ää klubilla, täällä Tampesterissa ja tottahan toki poijaat vakuutti.
Sain räpsittyä muutaman kuvankin, joita en ole saanu vielä siirrettyä koneelle. Mutta hienoo oli :)
Tänään sitte suunta kohti Helsinkiä ja illalla pääsen kuolaamaan Samuli Edelmannia <3

Tässä tämmönen pakollinen purkaus :P

Sähköistä tupakkaa

Olin mainoksien uhri ja ostin sähkötupakan.
Onhan siinä se hyvä puoli, että sitä voi polttaa sisätiloissa, ilman nikotiinia ja näin alkaa varmaan keuhkotkin toimimaan taas paremmin. On meinaan niin vahva tuo menttooli, että ei tarvii ku pari kertaa kunnolla imasta ja tarve on tyydytetty :D
Sinänsä jännä, että en ole pahemmin kaivannut edes sitä nikotiinia. Tämä pistääkin miettimään, millainen tarve mulla oli oikeasti polttaa tupakkaa? Että ihanko vaan siksi pilasin keuhkoni, kun kaveritkin polttaa?
Polttelen siis pelkästään noita nikotiinittomia litkuja.

Sitten niitä huonoja puolia... Niitä olen keksinyt tähän mennessä yhden; liian lyhyt akun varaus.
Joka toinen päivä saa suurinpiirtein olla lataamassa tuota akkua uudestaan. Siksi pitäisi kai olla pari vara akkua tai jotain...

Ja nyt kun ei ole polttanut normi tupakkaa, ei ole myöskään mennyt turhaan rahaa siihen tupakka-askiin, jonka jouduin ostamaan noin joka toinen päivä. Nyt voin ostaa viidellä eurolla putelin, joka kestää melkeinpä sen kuukauden verran :)

Mutta siis, suosittelen kaikille tupakointia lopettaville sähkötupakkaa! Mua se on ainaki auttanu :)

lisätietoo: esavuke.com

Räytymispäivä- tai jotain sinne päin...

On kyllä taas aamujen aamu.
Semmonen pieni mörrimöykky on pesiny meikäläisen sisälle... 
Se kaikki johtuu nälästä. 

Sairastan siis tyypin kaksi diabetesta ja mulla on varattuna aika nyt tulevalle keskiviikolle, joten pitäisi käydä verikokeissa mittaamassa paastoverensokeri. Noh, valmistelin itseeni eilen siihen, että maanantai aamuna (eli tänään) noustaan ajoissa ylös ja syöminen pitää lopettaa n. klo 22 viimeistään edellisenä iltana... Joopa joo, ihan kuin mun kehoni olis tiedostanu sen asian, etten saa syödä, koska mulla oli ihan koko aika nälkä -.-
Valvoin sitten pitempään ja söin pari lihapullaa noin klo 02:55 ja ajattelin, että kerkiän hyvin käymään labrassa päivälläkin. Tavoitteenani oli nukkua ainakin klo 13 asti ja siitä lähteä sitten reippaasti kohti labraa.
Sänkyyn päästyäni, pikku karvaturrini Wilma aloitti oman elämänsä; Kaikkea piti tiputella, rapisuttaa, hyökätä kiinni käsiin jne jne... Puoli yötä meni siihen, että sain ton kissan lopettamaan elämöintinsä ja pääsin oikeasti nukkumaan. Sitten noin seitsemän aikaan aamulla kissa aloitti taaaaas elakointinsa ja siitä asti olen ollutkin hereillä.

En muista koska olisin ollut näin pahalla tuulella viimeksi... Kaamea nälkä, väsyttää ja muutenkin kiukuttaa. :/

tästä vähän teemabiisiä:

Pitkä tauko...Paljon asiaako?

Harvoimpa tulee täälläkään enää käytyä. Pitäisi kai kirjoittaa enempi, sillä mielessä pyörii kuitenkin koko ajan jotain, mistä pitäisi kirjoittaa, mitä pitäisi pohtia.

Viime yönä nukuin todella rauhattomasti. Näin unta poliitikoista. Tässä unessa Risto Kaskilahti oli myös yksi poliitikko, tosin erittäin hupaisa sellainen :P Muuta en siitä unesta sitten muistakaan... Tokkopa on tarpeenkaan.
Unet on kyllä siitä jänniä, että usein niiden merkitystä jää miettimään, liikaakin. Yhdessä vaiheessa näin unta, että menin naimisiin. Aina sama kuvio toistui, eikä unessa loppujen lopuksi ollut mitään järkeä. Häät unessa merkitsee jonkun uuden alkua ja vanhan taakse jättämistä... Näin olen ainakin lukenut ja onhan tässä tapahtunut vaikka ja mitä :)

Puolisen vuotta tuli muruni kanssa seurustelua täyteen viime kuussa. Viime kuussa mulla oli myös synttärit. Ystävät vei mut syömään New York ravintolaan ja tottakai lahjojakin sain; tupakkaa, suklaata, kortin johon sai itse liimailla tarroja ja sitten ne kaksi huippua... Michael Jackson laukku sekä lippu Vesa-Matti Loirin joulukonserttiin joulukuulle <3

Joulukuusta on muutenki tulossa erittäin jännä kuukausi:
4.12 CMX, tampere
5.12 Samuli Edelmann, helsinki
17.-19.12 jotain jännää luvassa, turussa
22.12 Vesa-Matti Loiri, tampere + jotain ylläriä ennen tuota konserttia

En malta odottaa Joulukuuta!!
Näiden kaikkien juttujen voimalla, jaksan tehdä töitäkin jonkin verran :P

Vielä kun saataisiin se valkea joulu tän tuulen ja pienen pakkasen paikalle, niin olisin tosi häpi.
Tulihan sitä lunta jo hitusen ja ehti se jo sulamaanki... Että näin.

Tää teksti oli kyllä taas niin sekava että... @_o

Loman Tarpeessa -.-

Eipä ole hetkeen tullut kirjoiteltua blogiin mitään. Empä tosin ole ehtinytkään, koko aika on jotain tekemistä ja koko ajan pitäis olla jossain.
Oon tässä miettinyt tulevaisuuttani. Tuntuu meinaan siltä, että jos jatkan tähän samaan malliin, voimat loppuu kesken... Tämän hetkinen työni on stressaavaa niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Olen tällä hetkellä sitoutunut tekemään töitä ensi vuoden helmikuun loppuun ja tässä ohella en saa tehdä mitään muuta työtä, enkä edes opiskella. Ja tuskin mulla olis edes aikaa.

Mitähän sitten tapahtuu, kun ihminen on antanut ihan kaikkensa, eikä vaan jaksa enää? Tuleeko sitten se Burn Out vai suoraan kuolema?
Ja kuinka pitkään sitä ihminen jaksaa pinnistää ja ponnistaa? Missä on se seinä, joka asettaa rajan? Mulla ei taida olla sellaista seinää.

Toisaalta tulee sellainen olo, että jos en anna täyttä työpanosta, muhun ei enää luoteta.
On koko aika joku semmonen otus, joka huohottaa niskassa: "Et voi jättää firmaa pulaan, sun on pakko jaksaa, sua tarvitaan!"
Mää taidan oikeesti tarvita lomaa. Eipä sitä oo ollukaan vuoteen.

Tästä voimaa <3

Kuntosali kuumetta

Wipii! Vihdoin oon parantunut kunnolla ja voin aloittaa jälleen kuntosalilla käymisen :)
Eilen olin piiiitkästä aikaa Elixialla hikoilemassa ja tein ihan ihmeellisiltä tuntuvia saavutuksia;
Alkulämmittelyn aikana, joka kesti 13min, hölkkäsin 2min! Saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta mulle se on paljon, kun ennen en ole saanut juostua yhtään.
Tietyissä laitteissa, sain tehtyä enemmän toistoja, kuin on vaadittu! (esim. 3x15 sijasta 3x20.) Ihan käsittämätön fiilishän siitä tulee :)

Voi kun saisin nyt lähtemään tämän hyvin käyntiin... Vaikka aika hyvät alkukuopat tässä on jo :)) Painokin on alkanut pudota mukavasti.

KesÄ oN KivA <3

EiMullaMuuta,Moi

                                                                                  <3-<3-<3

Keuhkoputkentulehdus ja pari muuttujaa

Jeppis jee... On tää jännää olla jo neljättä viikkoa lenssussa. Vihdosta viimein pääsin sinne lääkäriinki ja kappas keppanaa, ku löyty keuhkoputkentulehdus. Empä oikeesti muista, että koska oisin viimeks ollu NÄIN kipiä... Ei sais nauraa ollenkaan tai muuten rasittua, kun heti alkaa sattumaan keuhkoihin ja alkaa ahdistaa :/
Ja huomenna illaksi tööhin ^^;

Sainpa tämän illan parhaat (ja kivuliaimmat) naurut, kun kuulin erään ihmisen näkeneen minusta unta. En nauranut sille, että tää tyyppi näki minusta sitä unta, vaan sille, että siinä unessa mulla oli minihame, semmonen just vesirajan peittävä ja stay up-sukat xD
WooooAAAAAtt? :D
Kaikkee sitä.

Piti tosiaan vaan mennä pariksi tunniksi istumaan Apinaan ja olla mukana tietovisassa... Ei se näköjään tälleen kipeenäkään onnistu.
Oon kyllä niin onnellinen, että mulla on tuollaisia ihmisiä elämässäni. Ylipäänsä oon onnellinen jokaisesta immeisestä, jotka jollakin tavalla on mukana mun elämässä.
Ilman heitä, tästä ei tulis yhtään mitään <3

Kello oli 6:54, kun ekan kerran katsoin ulos tänä aamuna. Taivas oli pilvetön ja aurinkokin paisteli mukavasti.
Kello on nyt 8:53. Tuolla ulkona on niin kirkasta, että oikeen silmiä häikäisee!
Tämän parin tunnin aikana, ehdin tekemään äidille taulun lahjaksi ja siihen kortin. Mikään mestari en ole maalaamisessa, mutta olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen, hyvin pitkälti :)
Tekemässäni kortissa, pyysin anteeksi. Anteeksi sitä, mikä olen ollut. Kerroin myös, että olen onnellinen siitä, että mulla on sellainen äiti; ymmärtäväinen, auttavainen, huolehtiva ja mikä tärkeintä, aina välillä RUUVIT LÖYSÄLLÄ. :D
Sanoin myös rakastavani. Kerroin, että äiti on tärkeä. ÄiTi <3

Luonto; kevät.
Aurinko; lämpö.
Musiikki; Jippu, Michael Jackson.
Ystävät; läheisyys.
Poikaystävä; oma.
Perhe; yhtenäinen.
Elokuvat; Moulin Rouge, Aamiainen Tiffanylla.
Karaoke; laulu.
Eläimet; Wilma.
Taide; runot, taulut.
Pelit; The Sims.
Ruoka; makuhermot.
Työ; työkamelit.
Koti; onni.
Enkelit; toivo.
Yliluonnollisuus; jännitys.
Keskustelut; mielipiteet.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Paljon asioita. Paljon rakkautta. Rakastan tätä kaikkea.

RAKASTAN RAKKAUTTA <3

Eksyneiden taivas

Mun kämppäni on ihan kaameessa kunnossa. Vaatteita ja kaikkee muutaki rojua ympäriinsä... Pitäis kai siivota joskus. On vaan jo hetken aikaa ollu semmonen omituinen moodi, että ei vaan jaksa. Ei jaksa ressata. Mulla sentään on kämppä, jossa voin nukkua ja oleilla... Ei tänne ketään voi kutsua, kun täällä on niin kaatopaikka meininki koko aika. Mut eipä tänne kukaan kai olis tulossakaan.

Kuuntelin eilen Jipun uuden kappaleen "Väärinpäin lentävät linnut". Voi luoja miten nerokasta tekstiä! Biisi kolahti kyllä kunnolla meikäläiseen... Monen monta kertaa kappaleen kuunneltuani, oon alkanut miettimään, et mikä se on. Se Eksyneiden taivas.

Päätyykö sinne ne, jotka on koko elämänsä OIKEASTI hieman hukassa. Tällä hetkellä se kuulostaa juuri mulle sopivalta paikalta... Vähän väliä saa etsiä itseään. Kokeilla ja miettiä, mitä sitä oikeasti haluaa ja tahtoo.

"Haloo haloo, olen se, jota rakkaus ei enää tarvitse. Tänä yönä minä tahdon mennä Hakaniemen silloille..."

R.I.P Iskä

Siitä on jo kahdeksan vuotta ja silti tuntuu siltä, että se olisi tapahtunut juuri eilen.

Ikävä on siis kova, enkä voi sille mitään, etten jaksa olla tänään tämän vahvempi.

Lepäile rauhassa.... Vielä me nähdään <3

010304

Helsinki- Savuinen, sumuinen kaupunki

Nyt täällä Helsingissä ollessani on tullut seilattua pitkin poikin. Päätin, että kirjoitan parista epäkohdasta, joita voitte sitten koittaa välttää Helsingissä poiketessanne :)

Metrot:
Käteviä kulkuneuvoja. Ruuhka-aikana metroon menijät eivät jaksa odottaa, että asemalla pois jäävät pääsevät ulos metrosta vaan rynnivät sisään muina miehinä.

Rullaportaat:
Täällä stadissa taitaa olla kaikilla sellainen tapa, että on pakko RYNNÄTÄ joka paikkaan. Näin tapahtuu myös kaikissa rullaportaissa; Ihmisten on pakko seistä yhdessä reunassa, että nämä "kiireisemmät" tapaukset pääsevät ryntäämään toiselta puolelta. -.-

Bussikuskit:
Kaikki järjestäen kusipäitä. Jos huomaat, että bussi on lähdössä ja juokset ehtiäksesi kyytiin ja ehdit jopa siihen laiturille, nämä ihanat kuskit lähtevät nokan edestä.


Kiilaaminen:
Eikö olisikin loogista, jos johon kuhun törmätessäsi, pyytäisit sitä anteeksi? Ei Helsingissä. Täällä törmätään ja viuhdotaan vain suoraan eteenpäin. Ja toinen perkele on jonossa ohittaminen. Vaikka selvästi olet jonossa, silti tulee joku mummo/pappa/nuori joka kiilaa suoraan eteen.

Helsinki on kiva kaupunki, lukuunottamatta näitä pieniä epäkohtia.
Tampere on mielestäni paljon kohteliaampi kaupunki :) (HYVÄ ME!)

Vippaa mulle viitonen... 20 senttiä taskussa vain...

Juuri äsken paistelin viimeisen paketin jauhelihaa ja keitin kylkiäiseksi makaronia... Ärsyttää ja ahdistaa suunnattomasti tämä ainainen rahan puute, mutta minkäs sille voi, kun laskut on pakko maksaa. :/ Viime yönä olin jo niin epätoivoinen, että katselin netistä kaikenmoisia palstoja ja vippifirmoja; Jos edes jostain saisi muutaman kympin lainaksi. Turhaahan se oli.
Ei luottotiedottomalle kukaan anna lainaa ja huono tuloisena, en voi mennä ruinaamaan rahaa edes pankista...

Monesti ihmiset sanovat, että "Sulla on asiat hyvin, kun sulla on koti ja sähköt ja telkkarit sun muut". Tottahan se on. On olemassa ihmisiä, joilla ei ole kotia, eikä rahaa, eikä edes vessanpyttyä... Mutta silti. Ilman ruokaa, ei voi elää. Mullakin kun on tämä 2tyypin diabetes, niin ruoka-ajat pitäisi olla säännölliset. Vaan mitenkä voisin pitää niitä säännöllisinä, jos ei ole sitä ruokaa? Nyt jo viimeksi lääkäri pelotteli insuliinilla.

Joka päivä pitää laskea, että mitä voi syödä, että riittää seuraavallekin päivälle... Ja kun rahaa tulee, ne meneekin kaikki melkein laskuihin. Vuokrakin vain kallistuu vuosi vuodelta, vaikka mulla on kaikki jääkaapit ja hellat joltain 80-luvulta. En oikeesti käsitä, mistä mä tässä asunnossa maksan.

Ja vaikuttaahan tää kaikki mielialaankin... Jos on koko aika ahdistunut olo, niin ei tuu mitään mistään. :/ Ja pakko myöntää, että se alkaa näkyä mun asunnossakin. Tää on kuin kaatopaikka. -.-

Joidenkin mielestä tää on vuodatusta, mutta mulla on siihen mielestäni oikeus. Pakko purkaa pahaa mieltä ja oloa edes jonnekin. *Suuuuri Huokaus*