torstai 5. joulukuuta 2013

Pieni herkkä hetki

Tänä aamuna, minulta pääsi itku. Ai miksikö? Katsoin tämän videon:


Videolla on taitava viulisti Lindsey Stirling sekä 17-vuotias poika, Kuha'o. Poika on sokea.

Heti jo aloituskuvasta huomasin, että tällä pojalla on jonkinsortin kehitysvamma. Se tottakai lisäsi vain omaa kiinnostustani videota kohtaan. Sitten se vain iski, ihan mieletön sympatia tätä poikaa kohtaan. Kyyneleet alkoivat valua silmistäni. Poika tuo mieleen oman veljeni, Jounin. Jälleen kerran ymmärrän, miksi rakastan Jounia niin paljon <3

Vammautuneisuus ei siis todellakaan ole este, jos haluaa elää omaa unelmaansa.
Kuha'o on taitava pianisti.
Meidän Jouni laulaa ja soittaa rumpuja.
Viime lauantaina olin kummipoikani ristiäisissä, pappi oli sokea.
Andrea Bocelli on italialainen tenori, ollut sokea koko ikänsä.
Erik Weihenmayer oli ensimmäinen sokea Mount Everestille kiivennyt ihminen.

Näiden lisäksi on olemassa niin paljon taitavia ihmisiä, joilla on jokin vamma. Silti he tekevät juuri sitä, mitä itse haluavat ja se jos mikä on kunnioitettavaa.

Olen viettänyt elämäni aikana hyvinkin paljon aikaa vammautuneiden ihmisten kanssa ja suurin piirtein aina kun heitä näkee, heidän kasvoillaan on hymy. Nauttivat siis elämästään.
Pakko myöntää, että itseäni ahdistaa, jos näen jonkun sellaisessa sähköisessä tuolissa istumassa ja kyseinen henkilö ei itse kykene minkäänlaiseen fyysiseen toimintaan. Tämä on yksi syy, miksi en voisi koskaan työskennellä vaikeasti vammautuneiden kanssa. Liian herkkä ja sympaattinen luonne.

Tätä tekstiä en osaa  jatkaa enempää. Kaikki on varmaankin sanottu.

Elä elämääsi nauttien <3