Juuri äsken tulin kotiin. Tämmöistä se yötyöläisen elämä on; yöllä kuuden maissa nukkumaan ja herääminen tapahtuu siinä puolen päivän korvilla.
Töiden jälkeen, menin kyläilemään. Kylässä katsoimme dokumentin Topi Sorsakosken viimeisen levyn teosta "Tummansininen Sävel". Dokumentti kesti hieman päälle puolen tunnin, mutta jokainen minuutti oli kiinnostava. Osittain, minua ahdisti. Mestari antoi haastatteluita happi"viikset" kasvoilla... Hän myös levytti nuo viikset kasvoillaan.
Olen pariin otteeseen kuunnellut tuon levyn lävitse ja niinkuin Topi itsekin dokumentissa totesi, niin herranjestas, taustat on tehty kauniisti. Puhdasta soitantaa... viuluja... pianoa... <3
Minun lempparini tuolta levyltä on Tuopin jäljet-kappale. Se tuo mieleeni oman isäni... Ja Sorsakoski tulkitsee kappaleen niin upeasti. Kyyneliltä en voi välttyä.
Tuon dokumentin jälkeen tajuaa oikeasti, kuinka paljon Topi rakasti työtään. Ja kuinka paljon hän rakasti fanejaan, levyttämällä, vaikka olikin sairas.
Pedro Hietanen toivoo, että ihmiset kuulevat, kuinka levy on tehty Suurella Sydämellä.
Minä ainakin kuulen sen. Kuulkaa tekin.
http://youtu.be/_qhbI6thl1U
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti