Loman Tarpeessa -.-

Eipä ole hetkeen tullut kirjoiteltua blogiin mitään. Empä tosin ole ehtinytkään, koko aika on jotain tekemistä ja koko ajan pitäis olla jossain.
Oon tässä miettinyt tulevaisuuttani. Tuntuu meinaan siltä, että jos jatkan tähän samaan malliin, voimat loppuu kesken... Tämän hetkinen työni on stressaavaa niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Olen tällä hetkellä sitoutunut tekemään töitä ensi vuoden helmikuun loppuun ja tässä ohella en saa tehdä mitään muuta työtä, enkä edes opiskella. Ja tuskin mulla olis edes aikaa.

Mitähän sitten tapahtuu, kun ihminen on antanut ihan kaikkensa, eikä vaan jaksa enää? Tuleeko sitten se Burn Out vai suoraan kuolema?
Ja kuinka pitkään sitä ihminen jaksaa pinnistää ja ponnistaa? Missä on se seinä, joka asettaa rajan? Mulla ei taida olla sellaista seinää.

Toisaalta tulee sellainen olo, että jos en anna täyttä työpanosta, muhun ei enää luoteta.
On koko aika joku semmonen otus, joka huohottaa niskassa: "Et voi jättää firmaa pulaan, sun on pakko jaksaa, sua tarvitaan!"
Mää taidan oikeesti tarvita lomaa. Eipä sitä oo ollukaan vuoteen.

Tästä voimaa <3

Kuntosali kuumetta

Wipii! Vihdoin oon parantunut kunnolla ja voin aloittaa jälleen kuntosalilla käymisen :)
Eilen olin piiiitkästä aikaa Elixialla hikoilemassa ja tein ihan ihmeellisiltä tuntuvia saavutuksia;
Alkulämmittelyn aikana, joka kesti 13min, hölkkäsin 2min! Saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta mulle se on paljon, kun ennen en ole saanut juostua yhtään.
Tietyissä laitteissa, sain tehtyä enemmän toistoja, kuin on vaadittu! (esim. 3x15 sijasta 3x20.) Ihan käsittämätön fiilishän siitä tulee :)

Voi kun saisin nyt lähtemään tämän hyvin käyntiin... Vaikka aika hyvät alkukuopat tässä on jo :)) Painokin on alkanut pudota mukavasti.

KesÄ oN KivA <3

EiMullaMuuta,Moi

                                                                                  <3-<3-<3

Keuhkoputkentulehdus ja pari muuttujaa

Jeppis jee... On tää jännää olla jo neljättä viikkoa lenssussa. Vihdosta viimein pääsin sinne lääkäriinki ja kappas keppanaa, ku löyty keuhkoputkentulehdus. Empä oikeesti muista, että koska oisin viimeks ollu NÄIN kipiä... Ei sais nauraa ollenkaan tai muuten rasittua, kun heti alkaa sattumaan keuhkoihin ja alkaa ahdistaa :/
Ja huomenna illaksi tööhin ^^;

Sainpa tämän illan parhaat (ja kivuliaimmat) naurut, kun kuulin erään ihmisen näkeneen minusta unta. En nauranut sille, että tää tyyppi näki minusta sitä unta, vaan sille, että siinä unessa mulla oli minihame, semmonen just vesirajan peittävä ja stay up-sukat xD
WooooAAAAAtt? :D
Kaikkee sitä.

Piti tosiaan vaan mennä pariksi tunniksi istumaan Apinaan ja olla mukana tietovisassa... Ei se näköjään tälleen kipeenäkään onnistu.
Oon kyllä niin onnellinen, että mulla on tuollaisia ihmisiä elämässäni. Ylipäänsä oon onnellinen jokaisesta immeisestä, jotka jollakin tavalla on mukana mun elämässä.
Ilman heitä, tästä ei tulis yhtään mitään <3

Kello oli 6:54, kun ekan kerran katsoin ulos tänä aamuna. Taivas oli pilvetön ja aurinkokin paisteli mukavasti.
Kello on nyt 8:53. Tuolla ulkona on niin kirkasta, että oikeen silmiä häikäisee!
Tämän parin tunnin aikana, ehdin tekemään äidille taulun lahjaksi ja siihen kortin. Mikään mestari en ole maalaamisessa, mutta olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen, hyvin pitkälti :)
Tekemässäni kortissa, pyysin anteeksi. Anteeksi sitä, mikä olen ollut. Kerroin myös, että olen onnellinen siitä, että mulla on sellainen äiti; ymmärtäväinen, auttavainen, huolehtiva ja mikä tärkeintä, aina välillä RUUVIT LÖYSÄLLÄ. :D
Sanoin myös rakastavani. Kerroin, että äiti on tärkeä. ÄiTi <3

Luonto; kevät.
Aurinko; lämpö.
Musiikki; Jippu, Michael Jackson.
Ystävät; läheisyys.
Poikaystävä; oma.
Perhe; yhtenäinen.
Elokuvat; Moulin Rouge, Aamiainen Tiffanylla.
Karaoke; laulu.
Eläimet; Wilma.
Taide; runot, taulut.
Pelit; The Sims.
Ruoka; makuhermot.
Työ; työkamelit.
Koti; onni.
Enkelit; toivo.
Yliluonnollisuus; jännitys.
Keskustelut; mielipiteet.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Paljon asioita. Paljon rakkautta. Rakastan tätä kaikkea.

RAKASTAN RAKKAUTTA <3

Eksyneiden taivas

Mun kämppäni on ihan kaameessa kunnossa. Vaatteita ja kaikkee muutaki rojua ympäriinsä... Pitäis kai siivota joskus. On vaan jo hetken aikaa ollu semmonen omituinen moodi, että ei vaan jaksa. Ei jaksa ressata. Mulla sentään on kämppä, jossa voin nukkua ja oleilla... Ei tänne ketään voi kutsua, kun täällä on niin kaatopaikka meininki koko aika. Mut eipä tänne kukaan kai olis tulossakaan.

Kuuntelin eilen Jipun uuden kappaleen "Väärinpäin lentävät linnut". Voi luoja miten nerokasta tekstiä! Biisi kolahti kyllä kunnolla meikäläiseen... Monen monta kertaa kappaleen kuunneltuani, oon alkanut miettimään, et mikä se on. Se Eksyneiden taivas.

Päätyykö sinne ne, jotka on koko elämänsä OIKEASTI hieman hukassa. Tällä hetkellä se kuulostaa juuri mulle sopivalta paikalta... Vähän väliä saa etsiä itseään. Kokeilla ja miettiä, mitä sitä oikeasti haluaa ja tahtoo.

"Haloo haloo, olen se, jota rakkaus ei enää tarvitse. Tänä yönä minä tahdon mennä Hakaniemen silloille..."